lauantai, 4. heinäkuu 2020

Minne menet maailma

locked.jpg

Ihmisten on vaikea kohdata toisiaan ihmisyyttä kunnioittaen, vai?

Joskus minäkin olen ollut naivi ja uskonut aina hyvän voittavan pahan.

Mitä se on pienessä mittakaavassa köyheliienien kesken. Köyheliiniksi kutsun tässä itseni kaltaisia pien eläkeläisiä ja muita pieni tuloisia henkilöitä, jopa köyhyysrajan alapuolella olevia.

Ei köyhyys tee ihmisestä sen jalompaa persoonaa kuin rikkauskaan. Ei köyhyys ole myöskään häpeä, kenties väärien valintojen tulos koulutuksen suhteen aikoinaan, tai konkurssin tulos jos jäi vaikka verot maksamatta kokonaan.

Köyhänkin olotila voi olla tyytyväinen, silloin kun ei haikaile sitä mitä ei ole , vaan on tyytyväinen siihen mitä on, jos se kerta riittää.

Mutta, yhtälailla siellä ihmisen sisimmässä jyllää hyvä ja paha, valinnan joutuu tekemään alvariinsa .

Katsoin eilen ohjelman tästä tosi skandaalimaisesta pedofiilista, joka sitten kuoli pidätys selliinsä ja siinä vielä spekuloitiin, hirttikö itse itsensä, vai hirtettiinkö pois kuljeksimasta ja mahdollisesti ilmiantamasta hyvinkinmisokenkäisiä hyväksikäyttäjiä.

Tämän miehen rahat oli alunperin vilpillisesti hankittu, eivät ne ,eikä niiden lisääntyminen tuottanut tyydytystä hänen sielulleen, ei hänen oli kuin paholaisen takaa ajamana pyrittävä aina suurempaan ja suurempaan nautintoon, jota lopulta hän löysi enää alaikäisistä.

Miksi hän ei jäänyt jo aiemmin kiinni? Siksikö että hänen n.s. suojelijansa mja mahdolliset kanssarikolliset olivat niin kuuluisia ja arvovaltaisia, ettei heihin sopinut tarrata kiinni , mediankaan.

Entä se nainen joka ajautui rutiköyhäksi rikkauksista, kuinka nainen voi olla avustamassa tarpeeksi viattomien etsinnässä isännän likaislle tarjottimelle. Miten koksaan kukaan voi olla niin täynnä pilalla kuin he olivat.

Siinä etsivät haastattelivat erästä nuorta joka oli joutunut tekemisiin tämän pedon kanssa, sinisilmäiset tytöt , he luulivat hallitsevansa tilanteet ja kehonsa. Siinäkin tapauksessa, tämä nainen jo nyt aikuinen , kertoi kuinka iljettävä elostelija oli pyytänyt hänen vanhemmiltaan lupaa tytön saada muuttaa hänen kartanoonsa ja hän muka autaa näitä opiskeluissa ja niiden maksamisessa yms.

Kunka paljon täytyi rahaa maksaa, että tyttö muutti kauhujen kartanoon,. mikä oli hinta siitä takaa-ajo tilanteesta joka jatkui niinkauan , kunnes tyttö oli raiskattu. Oliko korvaus riittävä, tyttö ainakin sanoi ettei mikään raha voi korvata sitä, missä ahdingossa hän joutui siellä olemaan. Ja monet muut.

Eihän eläimistäkään löydy vastaavaa pahuutta kuin joistain ihmisistä.

Onko sitten vähemmän haitallista olla ilkeä , panettelija kaikkia kohtaan, vai teoiksi muututunut pahuus.

En kysynyt kysymystä, enkä odota siihen vastausta. Aikamoisissa koureissa maapallomme, rakas maaäitimme, joutuu olemaan ja antamaan tallata pinnallaan kaiken maailman hyypiöiden.

Todella provosoituneessa mielentilassa olen kirjoittanut nyt.

perjantai, 3. heinäkuu 2020

Nyt se on valmis

3932.jpghttp://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-81-0908-2 

Nyt  se on sitten valmis. 

Kirjoitustaito joka minulla puhkesi avh:N seurauksena. Tai, osasin toki kirjoittaa ennenkin, mutta sen jälkeen se sai uudet ulottuvuudet ja rohkeuden kirjoittaa omistakin tunteista niinkuin ne ovat.

Runokirjan nimeksi tuli Vapauteen ja sen on kustantanut Mediapinta kustantamo. www.mediapinta.fi

En alunperinkään tehnyt sitä rahasammoksi, eikä siitä sellaista tule, liian vähän ihmistä perinteisesti kiinnostavaa ja uteliaisuuden herättäviä aiheita. 

Siitä puuttuu seksi ja väkivalta. Mutta siitä löytyy sana rakkaus, raskaus, ilo ja kuolema.

Jos olisin kirjoittanut kirjan : Kaikki elämäni nautinnot, se olisi myyvempi nimi heti.

Tuossa Vapauteen kirjassa on idana alunperin ollut käydä surutyötäni tyttren kuoleman jälkeen kirjoittamalla läpi.Ja sithän kävinkin, pieni määrä runoista tuli kirjaan, jonka alkuperäiseksi nimeksi olin ajatellut Häkkilintua, mutta sen nimisyä laulua jos toistakin löytyy niin paljon google haulla, että päädyin Vapauteen nimeen. 

Kyllähän  ne runot syntymästä saakka vääjäämättömästi  kulukevat kohti, meitä kaikkia koskettavaa kuolemaa. 

Eiköhän se liene todellinen vapaus, kun sielu saa irtaantua sairauden runtelemasta ruumiista. Kyllä min asian näin näen.

 Mutta olihan se kyllä vapauttavaa itsellekin kirjoittaa niitä ja nähdä hänen elämänsä filminauhaa liukuvan ohi johonkin tunne ryteikköön välillä tarrautuen, mutta loppuun asti päästen.

Näin hänenkin toivomuksensa toteui, kun hän sanoi minulle " Kirjoita äiti kirja". yksi pieni erityis ohje jonka hän sisällytti toiveeseen oli: "Mutta älä unohda että sinulla on lapsia", joten se nautinnoista kertova kirja taitaa jäädä tekemättä, vaikka olisikin kyse yleimaailmallisesti nautinnoista . 

 

perjantai, 3. heinäkuu 2020

Poikkeuksellista vilkkautta

 Vielä tänään blogissani nousee esilee vanhoja otsikoita vuodelta 2014. Olen poistamassa  24 sururunoa , koska jatkossa ne löytyvät runokirjasta VAPAUTEEN kustantaja Mediapinta. Kiitos.

torstai, 2. heinäkuu 2020

Runo Surun lohdutus

Löytyy jatkossa runokirjasta nimeltä Vapauteen, Mediapinta

tiistai, 30. kesäkuu 2020

Vesikasvit v.s, vedessä kasvatettavat

underwater.jpg

Tosi kiva juttu, näin kerran kun olin siskoni ja serkkuni kanssa Kerimäen kupeessa ja orkideatarhassa, siellä ne kukat eivät olleet ruukuissa, vaan niiden juuret roikkuivat ilmassa ja he panostivat paljon niiden suihkuttamiseen.Suurta pitkämielisyyttä ja rakkautta niitä kasveja kohtaan kyllä tarvitsivat.

Tämä kasvitarhan pitäjä oikein piti siitä semmosen puheen tapaisen. Siellä olikin kosteaa. Otsatukka oikeni hetkessä ja huivi jäätyi pihalle mennessä .

Minä olen luullut että orkideat ovat vaikeita kasvattaa ja saada kukkimaan. Nehän menestyisivät vaikka kylpyhuoneessa, missä ei ole lattia lämmitystä. Mitä me tästä oppimisimme...voi kasvaa missä vaan, mutta millaiseksi kasvaa on eri juttu.

Kaikki nämä hohtoiset tarinat Atlantiksesta ,sekin oli joku ranta kaupunki muistaakseni, sitten mannerlaatat liikkuivat ja zunami hoiteli kaupungista sen mitä kuivaksi jäi. Kamala luonnin katastrooffihan se oli. Eikä Ahtia ole ollut koskaan meressä.

Vaikka kuinka haluamme pitää erikoisesta ja eksoottisesta kertomuksesta enemmän ja haluaa uskoa sadut tosiksi, niin asiaa tutkimalla, syvältä kaivelemalla, totuus tulee aina ilmi. Mekin jos joutuisimme Atlantikselle asumaan, meistä tulisi vettyneitä ja pöhöttyneitä kalanaamoja.

Ehkä takana oleva koronakaranteeni ja jalkakaranteeni ovat saaneet kyynisyyttä ilmaan, vaikka haluaisin olla niin sitten vaikka merenneidon sukulainen jossain polvessa, niin ei siitä mihinkään pääse , että savolainen  tanakka ja punakka pallogeeni on geeneissä dominoiva piirre. Onneksi tyttärissä polvi parani,kauniita ovat niin ja poikakin on kommee.

Minusta on mukavaa kyllä, tottapuhuen mummottua. Nyt kun kampaaja totesi minun muuttuuneen harmaaksi, nin että olen iloinen, minä ja Mise ja Misen isäntä, olemme kaikki hopean harmaita kohta ja ...mummoni sanoisi: " ei hoppee ooh äppee... "