keskiviikko, 16. toukokuu 2018

Äidiltä äidille

kultasade%20talvipuvussaan.jpg

Tämän kerron tässä ihan ohimennen,koska on vapaapäivä ja kiva sää.

No ,äitienpäivähän oli tuossa ja meni , kävimme Kuopusneidolla brunssilla ,heillä niin soma kotonen siellä meren rannalla,kyllä sydäntä sykähdytti niin.

Asiaan  siis toiseenkin, siis ; edellisenä yönä näin  unen jossa Enkeliesikoiseni toivotti minulle Hyvää äiskänpäivää <3  , siellä oli myös oma äitini jolle toivotin minä hyvää äitienpäivää.-Sitten kysyin jotta mikäs se teidän postitoimipaikka on, koska halusin lähettää heille jotain :) , Esikoiseni sanoi jotta : " ...ei meillä täällä ole sellaista ollenkaan,mutta laita postitoimipaikaksi Orego , niin se tulee jossain vaiheessa heille :)"

Eihän he siellä Taivaassa varmaan mun paketteja tarvitse,vaikka kyllä enkeleilläkin varmaan joskus villasukka varpaille tekee hyvää ,siellä avaruus kylmissä :)

Tämmöstä tällä kertaa....

perjantai, 4. toukokuu 2018

Kuin mykkä elokuva

 

20150912_164606.jpg

 

Hiljaisuus , sellainen hiljaisuus sisimmässä , vain kaikki tapahtunut kulkee filmin tavoin, ei edes sellaista filmin ratinaa , hiljaisuus ja tarve antaa kaiken kertautua mielessä , saadakseen ne  kuvat edes jonkinlaiseen järjestykseen , aivan kuin sisimmässä olisi patoallas joka täyttyy pikkuhiljaa....

Joskushan sen olisi tyhjennyttävä ja pohjia myöten puhdistuttava , että voisi jatkaa eteenpäin , kunhan elämä antaa lepotauon....

" täällä on niin monta lähtijää , joita täytyy lähettää" , jos ei ole helppo lähtijän osa , niin ei se ole lähettäjälläkään....

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden. 
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, 
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Vuokko Laatio

keskiviikko, 2. toukokuu 2018

...missä menet.....sisko

30421621_2006079469658111_1161642821_n.jKuvan käyttö oikeus : impression.fi  Eero J. Laamanen

Meillä oli tapana siskoni kanssa aina huhuilla :  " missä menet,sisko ? " , kun huomasi toisen syvillä aatoksissaan olevan , tai aisti jopa syvissä vesissä uiskentelevan.

Sydän suojelee siltä mitä pää ei oikein kestä tajuta , tai siis , kestää mutta ei ole valmis vielä . Aivan  oudossakin yhteydessä , kuten tuossa lakanaa sänkyyn levittäessä se vain hyppäsi jollekin aivojen sivukytköksen , normaalisti käyttämättömään kaapeliin, tieto  tuli ja ilmoitti : "siskoa ei enää ole" . No ei ole ei , mutta koska hän oli vahva persoona ,siinä samalla kun herkkäkin ja taiteellinen. Rakasti Pentti Hietasen konserteissa käydä , hän oikein fanitti Hietasta.Ei me siitä välitetty yhtään , vaikka mummoja ollaankin , kyllä mummotkin voi fanittaa , se sellainen tekee elämästä hieman kevyempää kulkea...

Tyttäreni kohdalla meni liki 5 v, ennenkuin ennalta arvaamattomat itkut muistojen tullessa ehtyivät , nyt on kaipaus sillai hartaampaa , jos nyt asian voi noin ilmaista,siihen tilaan päästäkseen on muutamakin ranta tallattavana ja kivi käännettävä , nyt sen minkä päästää ajatuksen oksalle , on ne kauniit ja rehevät ja elämänmakuiset päivät , ohjeet tipakkaankin sävyyn annettuina , jos joskus närkästyttivät minua , nyt voisin vaikka pikkasen maksaa saadakseni kuulla niitä...

Näin taas kerran , kun jo yö alkaa liukua aamun syliin  täytyy tyynyä asetella hyvin: "unen valtatiellä, kenties kohtaamme siellä" ...

sunnuntai, 29. huhtikuu 2018

Terveisin...

Tiuku3.jpgkuvan Julkaisuoikeus   http://taidemt.blogspot.fi/  Marja Tulander

Ystäväni soitti kun olimme tuolla ihanassa kesän alun säässä kävelyllä.

Minulla oli illasta asti hyörinyt mielessäni sellainen asia ;  sisareni sanoi ennekuin lähdin häntä saattohoitamaan , että toisin kissani mukana , vähän olen sitä harmitellut,josko kuinka paljon  iloa olisi tuottanut hänelle...voihan kissan viikset , tämän toiveen jätin toteuttamatta niistä viimeisistä toiveista  minulle.

Jollakin asiallahan sitä voi aina alkaa itseään ruoskimaan tyyliin: tämänkin jätin tekemättä tai toteuttamatta.

Olinhan myös siskon kanssa jäähyväis istuskeluissa sanonut asian hyvistä ja huonoista puolista kuoleman suhteen, hyviin kuului ehdottomasti tämä sairauden taakan kirpoaminen harteilta, hyviin kuului monta muutakin ja sitten vielä pyysin häntä ; " lähetä joku merkki minulle ,kun olet Enkeliasikoiselleni terveiset vienyt ihan henk.koht. Ja vielä ilmoita sellaisella tavalla että ymmärrän , että siellä on kaik hyvin".

No kissaahan olen tituleerannut ennenkin voimaeläimekseni ,kissani kanssa heillä reissasin useinkin , niin lienee ollut aivan luontevaa laittaa sitten kissa matkaan "kirjekyyhkyksi",  ja välittäjänä käyttää taiteellista ystävääni :)

Hän oli ollut valokuvaamassa meren rannalla , kalliolla . Sitten hänestä vaan oli tuntunut  että joku  pitää häntä silmällä, siis todella tuntunut , hänen käännyttyyään kalliolla istui kissa joka tuijotti hän tiukasti , aivan taianomaisesti.

Ystäväni on todella neutraali kissojen suhteen, eivätkä ne yleensä kaveeraa hänen kanssaan , eivätkä muuten hengaile rannoillakaan , saati kallioilla.

No tämä kissa , kutsutaan häntä nimellä Tiuku  , kumminkin oli odottanut paikoillaan ja ystäväni lähestyessä oli puskenut sääreen ja lähtenyt kävelemään polkua pitkin , välillä taakseen katsoen  ,välillä puskien oikeaan suuntaan ja johdatellut ysäväni pois kalliolta.

Sitten tehtävä oli katsottu suoritetuksi ja  kissa oli jäänyt istuskelemaan ja ystäväni minulle soittamaan "terveisiä" ..

Voi sitä minun siskoa , hän kyllä oli sanojensa takana yleensä ja  spessu persoona vallan  . Mutta että laittoi kissan terveisiä tuomaan niin johan tulin iloiseksi , ei mitään pelkkää kissankarvaa , vaan koko Tiuku :) Sopii silleensäkin häneen hyvin Tiuku-kissa koska hänellä oli puutarha  haltia ja keijuja puskissa pitkin pihaa.

Oi kiitos :)

perjantai, 27. huhtikuu 2018

Haluaisin niin kertoa...

 

Suvi%20ja%20maailman%20kaikkeuden%20rakk

Vaikka sisin on ollut hiljaa , niin hiljaa , aivan kuin ei vain kertakaikkiaan päästä tajuntaansa tapahtuman lopullisuutta . Järki sanoo ; helpotus , hänelle itselleenkin, koska sairaus oli niin nujertavaa .

Sitten taas tulee mieleen myös , että mitä kannattaa ottaa vaikeita hoitoja , koska ne voivat tehdä lopun ajan vielä sairaammaksi kuin ilman niitä olisi ollut , no joillekin auttavat, mutta näissä tapauksissa joihin olen saanut osallistua sivussa , näissä sairaus vei voiton , viimeistään sitten kun oli kerännyt voimiaan ja saapui muuntuneena , ärhäkkänä vastustuskykynsä kerääneenä saaduista hoidoista.

En totisesti tiedä kuinka itse ottaisin vastaan tiedon niistä muutamista jäljellä olevista viikoista tai päivistä , en ole rohkea,en. Entä sitten kun se on vastaanotettava , eikä      auta vastaan väittämiset.Toivoisinko jonkun tosi rakkaan olevan läsnä mahdollisimman pitkälle , kuka olisi niin rakastava ja uskaltaisi olla seurana tajunnan viimeiseenkin häivähdykseen,siihen kun rikkinäinen kuori jää tyhjäksi.

Onko se enkelipölyn pölinää ympäriinsä , kun sielu tipahtaa sinne sekaan , sielun matkapuvun helmat hieman heilahtavat kun siinä kuperkeikkaa heittää, jääkö siinä ihmettelemään toviksi , kuinka kaikki on niin kaunista ja hyvää ? Kaikki jo edesmenneet hyörivät ja pyörivät ja pitävät täysin luonnollisena jokaisen läsnäoloa  siellä , sekä olotilaa jossa ei olekaan ikävä takaisin maan päälle. Mutta ...lupasit ensimmäisenä kertoa rakkaat terveiset Enkeliesikoiselleni , ei sitä tarvitse kertoa että niin kovasti kaivataan , mutta sen voi kertoa että yhtä paljon rakastetaan, jos lie enemmänkin....

Nyt ei sitten voi soittaa ja kertoa että näin tänään ensimmäiset  Leskenlehdet, Krookuksia  ja.... Valkovuokot peittivät koivikossa valkoisena mattona maata auringon paisteessa...nämähän me on joka kevät yhdessä käyty läpi ja siina lomassa ääneen lausuttu luonnon ihanuus , kerta toisensa perään se pukeutuu parhaimpiinsa ja auringon kanssa kisailee.Sinulla oli tapana mainita: "Kyllä on Luojan luoma kaunista..." 

Nyt minulla on vielä niin vahvana päällimmäisenä sydämellä tunne viimeisestä illasta kotona ja siitö kuinka istuimme vierekkäin, kun jaksoit ja sitten vain lepäsit ja puristit molemmin käsin kättäni , katsoimme niin pitkät tovit vain toisiamme ja silittelimme poskia ja käsiä ," Rakas sisko ", sen molemmat saimme sanoa vielä jäähyväisiä heittäessä.  Tuntuu siltä hieman kuin sen rakkauden suuruuden vasta käsittää vähän myöhemmin ja vahvemmin , jos jää ajatuksen äärelle sielujen sopimuksesta , niin paljon luotimme toisiimme.

Vaikka ihmisen elo on kuin tuulen henkäys ja sitä ei enää ole ,muistot säilyvät ja elämä jatkaa kiertokulkuaan  ....   ja kuulemma huomennakin aurinkonousee ,,silloin kun yö aamun syliin painautuu , linnut aloittavat laulu konserttinsa ,  mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, .

Enemmän sinussa on hyvää muistettavaa ja ...hm.. ehkä jonkin verran , pakko tämä on sanoa ,  siitä parempaakin ja huumoriasi unohtamatta.

Lasken huumorisi piikkiin menneen viikon tapahtuman kun toivoin enkelin kosketusta ja siitä merkiksi valkeaa untuvaa , mitä löysin;  harmaan sulan, ja sekös alkoi naurattamaan hieman.

Levolle lasken Luojan.....iltarukous on kokenut jonkinlaisen uuden tulemisen , se yhdistää meitä nyt yli ajan ja rajan.... Armias ole suojani, jos tilaltain en nousisi , Taivaaseen ota tykösi.....Amen