Esikoiseni, enkelinä jo, kysyi hieman ennen kuolemaansa, 6 pv ennen: "äiti. mikä lintu mä olisin", siinä keikkui tuolin reunalla ja sai minut katsomaan hiljaa ajatusten lintuja.

 En tiennyt juuri siinä kuinka suuri merkitys näillä sanoilla olikaan lähi tulevaisuudessa.

Oli hänen siunaamisensa sitten Puotilan kappelissa, valkoisen arkun päällinen täyttyi ruusu kerrallaan ja koitti Ave Marian aika.

Parvelta kajahti lempeästi ensi soinnut ja laulu alkoi, johdattaen ajatukset taivaisiin ja sen taa.

Sittenlaulun loppupuolella lennähti kappelin ikkunan taakse lintunen, pieni lintunen, sydämeni meinasi aivan pakahtua... mikä lintu olisin....

Lintunen räpytteli siipiään, noustessa samalla ikkunan takana ylöspäin , ylös , ylös.. 

Voi sentään, Katsummeko kävi viimeisen kerran rakkaitaan katsomassa, hieman myöjästyi tapansa mukaan, mutta ehti paikalle.

Hyvää matkaa...eläkää elämää...

Olin kiitollinen, hän ikäänkuin antoi vahvistuksen siitä ...että elämä jatkuu ja kävi lunastamassa lupauksen..että tavataan taivaissa.

Rakkaudella  Kuolleiden lasten muistopäivänä mama

Katsusein

 

Helmi, meidän ainokainen kissa.

Kyllä oli hulinaa, mutta yllätys hulinoita ei ehdi jännittää, täytyy vain selviytyä.

Jospa tämä olikin viimeinen draaman täyttämä tapahtuma elämässäni, tarkoittaen sitä että, mitä tapahtuukaan tulevaisuudessa, se tapahtuu seesteisten energioiden kera.

Kyllä sitä joutui veivaamaan tuota kissa juttuakin.

Onneksi ihana Marita naapuri talosta oli tullut tulokseen, että uusi kissa saa astua heidän talouteen. Herra Karvinen sai siis uuden kodin, koska se j

käveli suoraan heidän kissa kassiinsa, kun sen lattialle laittoivat.

Ajattelin että tyttöjen kanssa pärjää, ovat semmosia suppusianuppusia. 

Olinhan toki kiinnittänyt jo huomiota pentusen vahvanoloiseen luonteeseen. Isäkissa antoi kaikessa sille periksi ja emoHelmi alkoi vetäytyä kuoreensa ja piiloihin, koska pentu alkoi vaatia johtajan paikkaa, kun Karvinen lähti.Halusi vielä emän maitoa ja kun emä ei suostunut , alkoi selvästi kiusaamaan, yritti väkisin massun tuntumaan ja Helmi potkaisi otsaan.

On se vaikeaa kun korvan tausttat tuoksuvat vielä äidin maidolta ja pitäisi alkaa aikuiseksi kuitenkin.Aina kiilasi emän sivuun, juoksi kohti ja kaatoi, ei hetken rauhaa sanuut emonen. Ja jos minä Helmiä silitin, pentu änkesi siihen silitettäväksi.

 Onneksi Marita ilmoitti että Karvinen kaipaa leikkikaveria. Asiaa mietittyäni tulin tulokseen että pentu olisi siihen hyvä, ja niin pentunen lähti. Sai nimekseen Viiri ja Karvisesta tuli Hapsi. Hapsi on sen verran iso, ettei pentu sitä voi juosta kumoon.

Helmi puhkesi kukkaan jäätyään yksin. Heti ensimmäisestä aamusta se ikäämkuin kysyi; olenko talon ainoa kissa. Sitten se kehrää ja häärää koko ajan , tulee liki ja ja tutkii paikkoja, kommentoi kulkiessaan ja kehrää tyytyväisenä. Leikkauksessakin se kävi. Kissatehtaan Helmille luettiin eläkepaperit.

Näin rauha palasi kissa kalliolle.

...laulaa Juha Tapio.

Minun mieleni on ollut muutaman päivän apea, itkuinen ja yksinäinen.

Yhtäkkiä syvennyin kuuntelemaan sanoitusta, voi kuinka se onkaan...sydämeen käypää.Kiitos siitä.

Kisuliini poikaset lähtivät ,yhtä vaille uusiin koteihin, omaishoidettavani  lähjti kuntoutus Lah jalsolle viikoksi ja minulla on yhtäkkiä aikaa.

Ei herätä Helmiemo pentuja ruokkimaan ja pissattamaan klo 5. 

Ei tarvitse laittaa aamupalaa liki viikkoon ja aterioita suunnitella. Kunhan itsestään huolta pitää.

Mitäs se hilajisuus sitten tuokaan, yhtäkkiä onkin aikaa muistella äskettäin edesmennyttä pikkuveljeäni, hän kävi sielunmaailmoissa luonani edellisenä sunnuntaina, niin freesinä, hymyilevänä ja hymyilevänä silmiin katsoen, ikäänkuin jäähyväiset jättämässä.

Nyt siihen muistellen saa antaa kyyneleiden tulla, ikävöidä, surra ja kiittää että olemme, samaan perheeseen saaneet syntyä,aivan huippu veli hän oli.

Mutta, kun on aikaa, huomaa että missäs ne minun ihmiseni ovat. Ikävä kyllä muutamatkin ovat kuolleet, syöpä heitä vie, ihmisiä ympäriltä. Hyviä ystäviäkin.

 Sitten ei oikein tiedä mitä tekee mummo jos ei mummottele lapsenlapselleen. Missä voi tutustua uusiin ihmisiin, miten pukeutua, mistä puhua, kai minunkin puheenaiheeni ovat tomuttuneet, jopa.

Tai sitten tämä on vain yksinkertaisesti alakuloa , alakuloa siitä, ettei kukaan enää sanokaan että ootpas nätti... höpsistä, tiesin sen joskus sanomattakin, mutta nyt siitä alkaa olla liian kauan. Rohkeakin olin joskus.

Kruunaan syntymäpäiväni sillä harmaalla harsolla , mihin siniset silmäni saavat verhoutua, siis silmälääkäri totesi uutena alkaneen harmaakaihin jota kypsytellään vuosi, täytyy kuulemma vaan soputua sösseröiseen hämärään.

 Tätäkö se olikin tämä vanheneminen, murtumista ja raihnaa siellä ja täällä.

No olenhan kunnostaunut kyllä tuolla kissasaralla. 3 kissaa ja kaikki kehräten kertovat että olen heille tärkeä, ainakin sen kermakupin ääressä jossa on paksumpi laktoositon kerma.Tässä tämä kotikokeilusta palannut hopea kilppari tyttöseni, kaunikainen on.

Vitsillä laitoin lapsiperheen kiireitä, toki lapsi ja kissanpentu ovat eri asiat, kaikella kunnioituksella kaikkia äitejä kohtaan.

Mutta, kyllä tämä mummo on saanut tuntea kiireen ja vipinän, kun on opetettu syömään kiinteää ruokaa, nyt sen kaikki osaavat.

Emo jo alkoi vieroitella rintaruokinnasta, nousi seisomaan ja pudotti pojat nisältä ja marmatti että, menkäähän sinne ruokakupille laittamaan ruista ranteeseen.

Minä kylläkin ostin viljatonta Gepardi penturuokaa ja kyllä vaan maistuu koko teelusikallinen päivän mittaan per nauku.

Helmi emo näytti ihan kynnestä pitäen miten raapimapuuta käytetään, miten hiekkalaatikolla raavitaan pisun päälle hiekkaa. Upeaa sanoisin, viisas emo ja viisaat pojat, puhumattakaan kulmakunnan komeimmasta isästä, eli Karvisesta.

Nyt emo on saanut kiiltoa turkkiin ja lihaa kylkiluiden päälle. Pienet kasvaa tohisevat , leikkivät ja nukkuvat ja ...syövät.

Leikistä väsyneenä sitten hakeutuvat samaan kasaan nukkumaan.Näin he nukkuvat lämpimästi, jännistä laatikko seikkailuista uneksien..

Ennenkuin hoksasivat kaikki, mikä se pissapaikka laatikko on, Pihla pikkuinen valitsi roosan värisen rikkalapion pisuaarikseen, naisellisen romanttista. Tytöt on aina tyttöjä.

Iloista vappua.

 

 

 

 Tuhinaa siksi, koska pennut nukkua tuhistavat  ja välillä painia harjoittelevt.

Pääsiäinen meni hujauksessa.Kissa perheessä riittää puuhaa, muillekin kuin emolle. Sitten olemme veljeni kanssa saaneet nauttia ihanasta , virkistävästä ja kansainvälisestäkin seurasta, kun hänen lapsenlapset ovat piipahdelleet.

Oi mitä nuorta energiaa, hihittelyä ja kissojen naukaisuja. Minä luulin että eläkeläisten päivät ovat hiljaisia :)

 

Garfield tuntee taidetta .

Ja osaa asettua taiteellisesti kuvattavaksi.  Hän rakastaa kameran edessä oloa, jos vain ehdin saada säädöt kohdalleen.Kauppatilauksen tullessa laatikoissa tyhjensin ensimmäisen ja jatkoin toista, Karvinen istuikin jo ensimmäisessä,, lämmin ja silitys säilytykseen kuulemma merkattu :).

0

Pentuset osaavat asettua läjään, kun lämpöä hakevat nukkuessaan, kuka milloinkin on kukkulan herra :)

Olenkin jo Puuilosta tilannut verkkoa, josta tulee pennuille temmellys aitaus, eivät kohta muuta pienemmässä käy kuin nukkumassa. Ja oviaukon tuntevat hyvin, välillä roikottavat käpäliä tai häntää ulkopuolella, maailmaa pitäisi päästä näkemään. Hurjaa vauhtia kasvavat , kävelevät, katsovat. Emo puhuu heille paljon  kissojen historiaa. Oi mitä aikaa, mukavaa aikaa.