sunnuntai, 5. tammikuu 2020

Oivallus hämäsrän hyssyn hetkellä

Taka-alalla ajatuksissani on jostain syystä pari päivää pyörinyt esikois tyttäreni viime  lausahduksia.

Siispä laitan ne ylös.

Kun hän oli viimeisen kerran luonani käymässä,miehensä kanssa ja parin päivän päästä siitä jo joutuikin viimeiselle sairaala reissulle. Hän ei halunnut Terhokotiin, vaan koska sai oman huoneen syöpäosastolla ja luotti hoito henkilökuntaan ja hoitavaan lääkäriin , tässä tapauksessa kivun livitykseen ennalta sovitusti.

Hän oli terveydenhuoltoalan ammattilainen itsekin ja ei vanhakaan, ei siis ammattitaito, eikä nuoruus estä sairautta niittämästä kauneinta viljaa.

Palaanpa hieman ajassa taakse päin. No, hän siinä halusi ne " kräämipulla kahvit", niitä siinä nautiskeltiin, sitten hän keikkui kuin pikkulintu siinä korkealla jakkaralla ja sanoi. " Mikä lintu mä olisisin...."... Paljon ja monesti on pieni lintu minulle lohtua tuonut ja viestiäkin. Monesti matkalaukku on muistuttanut siitä kuinka hän kertoi oman matkalaukkunsa olevan rakkauden täyttämää elämää täynnä, kehotti meitä jatkamaan elämää....

Siinä sairasvuoteellaan , meidän läheisten läsnäollessa hänen toiseksi viimeinen lauseensa oli : " Kiitos Jeesus" , olen monesti ajatellut, joko hän näki tuonpuoleiseen siinä. 

Niin, kun sitten mietiskelin sen lintujutun merkitystä ja sitä, kun pikku lintu siunaustilaisuudessa tuli kappelin ikkunan taa, ensin ylös ja siitää alemmas , tuli  hiukan myöhässä Ave Marian soidessa, oli loppuun saakka siinä räpyttelemässä, siitä muistinkin , kuinka hänellä oli sellainen piirre, hän myöhästyi usein ja tapaamisista, ei siitä sen suurempaa numeroa tehty.

Nyt sen muistin, se avautui niin , se  kiireinen rientäminen ikkunan taakse  ,     katsomaan siunauksen loppu hetkiä, siinä hän kävi pikku linnun muodossa kertomassa että elämä, jatkuu,  se oli kuin salasana..rajan takaa. 

( ehkä hänellä oli jotain puuhaa muualla päin, enkeli lentämistä ja semmoista ja sen lomassa sitten muisti meidät ) 

Iso ikävä ja kiitos mieli lohdutuksesta, ne molemmat kulkevat mukana aina.

lauantai, 4. tammikuu 2020

Virkkuukoukkuja vitosella...ja paljous alennus...

Helou, vaikka jonkun mielestä voi "meni  viikko virkatessa " lausahdus olla vitsi, niin sen terapeuttisen hyödyn vuoksi pitäisi virkkauksen olla laajemmassa terapia käytössä.

Onhan se "Vihavirkkaus tai neulominen jo keksitty, kun purkaa sen suuren energia määrän kättensä työhön, siitä voi saada mielihyvääkin. Jos nämä lähi-idän maat eivät olisi niin macho maita, niin siellä olisi paljon virkattavaa.

.Joskuiskaus.jpg

Miksihän kautta historian sivumme tätä ei ole vielä oivallettu, pahan teosta kertakaikkiiaan ei palkittaisi millään vankilan" valmistu lakimieheksi " ohjelmalla.

Ei  vaan pahan olon purkaminen ja luoonteen vinoon kasvaminen täytyisi voida kanavoida jo ennenkuin se johtaa hirmuvaltiuteen ja massamurhiin. Vankilaanhan ei voi tietysti virkkuukoukkuja viedä, koska ne ovat vaarallisia väärissä käsissä. No, jokatapauksessa minä odottelen Sacret Spacen ( by Helen Shrimpton) lankalisäyspakettia ja siinä odotellessa aloitin Kuiskauksia menneisyydestä ( Helen Shrimptonin malli sekin). Aika mielenkiintoista, kun antaa nimen työlleen, siihen kasvaa tarina mielessä.

Tämä menneisyyden kuiskailu esim. lennättää muistoissa värien kautta aika paljolti lapsuuteen.

Lila väri, veden vihteä , Oliivin vihreä, valkoinen.

kissan%20vartipaikka.jpg

Lila liittyy lapsuuteeni ja kesäpaitaan , jonka olin juuri saanut koulun kesäloman alkaessa, etuosa oli lila/valko ruudullinen ja takaosa lila ja eikä siinä ollut hihoja.Kaunein paita ja pehmoinen,paras mitä minulla oli koskaan ollut. Se oli ensimmäistä kertaa käytössäni kun menimme veljien kanssa uimaan Hietajärvelle, juoksimme koko matkan, uimapuku oli valmikksi jo päällä. 

Sanoin vuotta nuoremmalle veljelleni että heitettäis " voileipiä"ensin, löysin sopivan litteän kiven, vaikka se oli ehkä liian suuri, heitin ja siinä samassa veljeni pää nousi sukelluksesta veden pinnalle, juuri sen kiven pitikin osua samalle reitille ja  hänen päähänsä, veri alkoi heti vuotamaan runsaasti, kuten pään aluelta yleensäkin. Hän onneksi sai uitua rantaan ja minä vannoin, etten tahallani sitä päähänsä heittänyt, en keksinyt siihen muuta laittaa kuin sen uuden paitani ja lähdimme kotiin. Eihän se veri siitä paidasta, kampapuuvillasta mihinkään irronnut.Mutta kesä oli siitä huolimatta hyvä ja onni onnettomuudessa, ettei veljeni hukkunut sen sileaän tien

.Lilaan väriin liittyy myös onnellisia kesäpäiviä, nyt vielä muutaman vuodenkin takaa, hei hellettä ja helliä tunteita.

Kuinkas  ollakaan veden vihreäkin liittyy lomamuistoihin, kuopuksen kanssa seikkailu Turkissa, hyvä loma joka alkoi sairaala reissulla, olin kai juonut liian vähän vettä, verenpaine romahti, ja tiputukseen eka päiväksi, kun muut menivät vuorelle. Siitäkin selvittiin ilman kuolonuhreja.

Valkoinen on ollut työpukuni väri useamman vuoden, työskennellessäni sairaalassa, siihen kuuluu myös kesä.

Virkkuukoukun vihreä  varsi on  minulle sopiva ergonomisesti muotoiltuna ja pehmeä pinnaltaan. Suosittelen.( e. bay) 

Helen Shrimpton itse kutsuu näitä peittoja huoviksi, minä taas torkkupeitoiksi, kun en villaa voi astmani takia virkata.  Nyt minulla on kiire virkata, kun odottelen tuossa puolen kuun maissa käyntiäni sille silmä klinikan  puolelle.

lauantai, 28. joulukuu 2019

Nähdään.....

IMG_20191215_085408_608.jpgVirkkausmalli Helen Shrimpton, Sacret Plase

Lyhyt, huikkaus , silti se pitää sisällään arvokkaan kyvyn ilmaisun, näkökyvyn. Minä kävin tuossa ohimennen näön tarkastuksessa, kun jotenkin on silmät niin rasittuneet olleet ja bussikin ajoi ohi , kun en ajoissa saanut selvää bussin numerosta. Ajattelin alkuun käväistä optikolla, koska onhan minulla jo ikäänkin liittyvää näön huononemista. Hän, optikko löi melko pian pillit  pussiin takaisin ja sanoi, ei hänen hyödytä enempää mittailla, koska sinähän olet likipitäen sokea. Hah. Sokea.

Sain nopsaan lähetteen silmälääkärille ja hän totesi saman, keskseinen näkökenttä on enää 10 prosenttia normaalista ja asialle ei voi tehdä mitään. Silmäpohja on syvältä asti arpeutunut, johtuen kuivasta silmänpohjan rappeumasta.Näkö kuitenkin pysyy aina laidoilla ja nyt kaikkensa laittavat peliin näön tukemisen poliklinikalla, että olisi mahdollisimman hyvin kaikki asiat otettu huomioon, mitkä vain helpottaa elämää.

No, virkkaaminen ja eläkkeelle jäänti ovat kaksi tärkeää asiaa elämässäni ja virkkuukoukun numero on 4,5 , nelosellakin näkee vielä. Jos kohtuullisena pysyy, niin virkaten se elämä etenee. Olisihan kulumat polvissa jo muutenin lopettaneet työn teon. Meillä on vain yksi osa kutakin ja nekin rappeutuvat iän myötä. Semmonen on ihmiselämä. Hyvä uutta vuotta.

 

Nähdään.

maanantai, 16. joulukuu 2019

Järki / järjettömyys

Sellanen sananlasku oli ainakin silloin kun olin lapsi, mummoni sanoi aina joskus:" äly hoi, älä jätä" , siskoni sitäkin useammin .

Kävin tuolla hissukseen kyynärsauva apunani,kipeän polven vuoksi, nin kävin siis labrassa.

Sillä reissulla järkytyin, kerrankin ja taaskin.

Olimme Itiksessä ja nousemassa liukuportaita ylös, katsoin syrjäsilmällä kun portaiden yläpäässä oli mies ja pyörätuolissa oleva nainen. Liukuportaisiin on kielletty turvallisuussyistä viemästä fillaria, lasten vaunuja ja rattaita,  rullaluistimilla meno , mutta siinä ei ole merkintää, ettei saa työtää pyörätuolia sinne ja näin siinä kävi, yhtäkkiä tänä nainen oli pyörätuoleieen portaissa tuoli oli hänen selkänsä päällä ja nainen jyysti kasvot edellä alaspäin, mies huusi pysäyttämään portaat ja joku tekikin niin, mutta miksi näin pääsi tapahtumaan ?

Äly oli jonkun jättänyt ja kauas.  Pitääkö kaikki laittaa aina kissan kokoisilla kirjaimilla ja kuvilla, niitä lasten rattaitakin äiteineen näkyy harva se kerta liikkuvan, eihän ne heidän rattaat voi jumittaa siihen ja lapsi joutua lihamyllyn kaltaisen karkean likuportaan väliin. Parempaa joulua toivon heillekin, eikä vahinkoja enempää.... Huomenna saamme tietää Al-Holin lasten kohtalon....suomalaisten osalta.

perjantai, 13. joulukuu 2019

Incognito

Pysyä tuntemattomana, tehdä tuntemattomaksi ,incongieerata... ? ..mikä se olikaan mitä Tuomioja yritti eilisessä paneelissa perussuomalaisia kohtaan ja niitä jotka ovat persujen kanssa samaa mieltä mistään asiasta.  Mykkänen meinasi saada julkitukkapöllyä. Jopa minä politiikkaa huonosti tulkitseva, niin jopa minun korvaani tuo särähti, juuri kun jauhetaan käyttäytymisestä ja maalittamisesta, onkohan vanhoilla vaikeaa pysyä mukana, kohteliaasti, toisia kunnioittaen.

Kuuma AlHolin tilanne, naiset mustanmustissa kaavuissaan ja kasvoja peittävissä naamioissaan, pelottavan näköisiä, sanon minä, ja lapsetkin pelkäävät.

Nyt ymmärrän pikkuveljeni pelon jo vuosikymmeniä sitten, isommat veljet pelottelivat häntä sanomalla, jos et ole kunnolla, musta mummo tulee ja vie sinut, riitti että oli musta mummo,joka oli päästä varpaisiin mustissa, sitä pikku veljeni pelkäsi, sitä tuntematonta ja salaista uhkaa.

Voisiko yhteisessä maailmassa olla enemmän luottamusta herättävää näyttää kasvonsa keskustelu kumppanille, eikös nämä suomalaisetkin olleet ihan rivi kansalaisia, ennenkuin hurahtivat ääri kulttiin. Miten siinä voi kasvattaa lapsia  normi elämään, jos ei edes halua heistä muuta kuin " tulevaisuuden sotilaita, jotka jatkavat heidän aloittamaansa taistelua" ,kuten joku haastateltava nainen sanoi uutis pätkässä,  jos minä tai joku muu äiti olisin yrittänyt lapsiani kovin vikaan kasvattaa,  niin johan oisi sossun ovi kolahtanut ja lapset jossain sijaisperheessä kakstaa per pvä hoidettavana.

Kerran bussipysäkillä kesällä oli nuori muslimiäiti lapsensa kanssa, siinä molemmat bussia odoteltiin, sitten kauempaa näkyi bussi tulevan, jolloin lapsi kysyi äidiltään " Äiti, onko tuo muslimibussi"  Minun lapseni eivät koskaan kysyneet äidiltä onko tai pitäisikö matkustaa savolaisbussissa. Yrittäkää nyt siinä sitten kitkeä rasismia pois, jos se hyväksytään ja opitaan jo siellä kotona.

Ei ole enää aina kivaa olla suomalinen, koska tuntuu että meiltä riistetään kaikki oikeudet oikeudenmukaiseen elämään. Minä sittenkään en kasvattanut lapsiani vihaamaan mitään, syrjimän ketään, taisin sanoa että valitsisivat , jos mahdollista itseään fiksumpaa  seurra, niin sivistyvät siinä seurustelun sivussa :) Oli nyt kyse minkä tahansa intohimoisen ääri kultin seuraamisesta, niin useimmiten se inhimillinen lähimmäisen rakkaus ontuu, vaikka kuinka sanottaisinn toimivan hyvyyden nimissä,kyllä niissä kaikissa eristämisen vanha perine lienee se erinomainen peloite pysyä lestissään, kuka nyt mitäkin edustaa. Jos saisin kelloa siirtää taakse pin, siirtäisinko sen paratiisin alkuaikouhin, en tiedä aina on ihminen valinnut väärin. meillä ei ole taitoa, eikä haluakaan vissiin valita voikein valinnan paikoissa.

Toivotaan että nuoret ja sillälailla raikkaat , hieman uusia tuulia edustavat päättäjämme osaavat luovia kansaa eteenpäin luottamuksen ilmapiirissä.

Joulu tulla jollottaa, kysyin lapselta oliko tonttuovesta tullut tontut kurkkimaan, vilkaalla mielikuvituksellaan oli jo yhden tavannut tontuista, kysyttyäni mitä tapahtui hän kertoi" Tonttu tuli tonttuovesta yöllä ja koputti häneen herättääkseen hänet, hän säikähti kamalasti ja löi tonttua, kunnes tajusi että siinä on tonttu, " Että silleen, tarinan kertoja ei kertonut tuliko lahja listaan merkintää konfliktista. Mutta puolustuksena: hän huitaisi koska säikähti, eikä tunnistanut yöllistä koputtajaa pimeässä.