sunnuntai, 16. huhtikuu 2017

Kateus vie kalatkin vedestä

heviharput_ennen_kons300ppi.jpg

Kauan tai ainakin hartaasti odotettu Saara Aallon konsertti oli eilen Helsingissä,itse en ollut katsomassa,mutta Iltalehti ja Ilta-Sanomat viihde toimittajineen antoi kyllä aika tylytystä,koska Show oli Saaran näköinen,prinsessa kaikkinen hörselöineen,ja laulaa hyvin,hieman vastapainoa maailman nurjille ja painostaville uutisille,lisääntyneelle ahdistukselle sotien kynnyksellä.

Mutta ei niin saa suomessa tehdä,ei saa tehdä ihmisiä iloiseksi,ei voi tuntea kanssa ylpeyttä  onnistumisesta ,ei saa,ei saa.Eihän Saara aalto saanut aiemminkaan suomalaisia lämpenemään.Sitten jos hän kääntäisi selkänsä suomalaisille niin sitten viihdehaukat haukkuisivat ylpeäksi,ylpistyneeksi,vaikka se olisi vain itsensä suojelemista pahantahtoisilta ihmisiltä.

Pitääkö Saaran pukea harmaa säkkikangas kolttu ja laulaa humyttömästi,eleettömästi korkealta ja kovaa?Olisiko sitten sopivan nöyrä.Kattia kanssa,iloinen ,raikas ja kuoliva käytös,kuin naapurin prinsessa leikeistä tykkäävällä tytöllä konsanaan.

Annetaan ilon tarttua,jos emme voi olla iloisia toisen menestyksestä ja saada siinä silmän ruokaa näille ankeille lavoille,pidetään se ainakin omana tietona.

Saara on parasta pitkään aikaan,mitä suomessa on ollut,

säihky,Saara säihky ja häikäise :)

lauantai, 1. huhtikuu 2017

Elämän mittainen laulu

Elämästä niin todentuntuisesti sanoitettu Hallelujah on alkuperältään Cohenin,mutta suomen kielisenä käännöksenä ja Hectorin laulamana se on kuin kertoisi kenen tahansa tai minun elämästä.Siksi liitin sen musiikin linkkilistaani.Koen oman elämäni kyllä siinä onnekkaammaksi että  se hallelujah ei muserru,vaikka sointu olisikin harmaa voittoinen aika ajoin.

Jopa musta.

Kuinka moni käy pääpiirteiltään samanlaisen ,tai jompaan kumpaan  suuntaan tehostetun elämän yksinkertaistettuna ja typistettynä,laulun sanoissa on sen kaiken sisältö ja hiemankaan mielikuvitusta omaava antaa elämänsä sitä kuunnellessa filmin tavoin vilistää ajatuksissaan alusta tähän hetkeen.

Onneksi on sellaista maustetta elämässä ,joka saa ajatukset kuplimaan ja hymyn kareilemaan suupielissä ja jokaisella tarkoituksellisella ihmissuhteella on oma paikkansa elämän käsikirjoituksesamme,sieltä löytyy ne "hyvät ajat",ne jotka ovat ajallaan antaneet niin hyvän kuin vähän hyvemmänkin kantaa päivästä toiseen.Mutta koska kaikki hyvä ei kanna huonojen aikojen yli,niin sitten menneen hyvän voi siirtää muistojen hyllyyn ja ottaa aika ajoin esille,koska kaikki se on meitä muokkaamassa sellaiseksi kuin nyt olemme.

Elämän monikerroksellisuus näkyy hyvin selvvästi taakse päin katsoessa,on se oma henkilökohtainen maailma "oman pään " sisällä josta katsoen sitten suhteutamme olemistamme muuhun maailmaan.

Samoin juuri se koettu suuri suru muuttaa suhdetta jokapäiväisiin asioihin,ei katso enää olevan mitään syytä kommentoida johonkin tai jopa mihinkään.Saman tekee Iso Ilokin,ajallaan se on juuri niin tarpeellinen,kun sen kokee omasta sydämestään,kuinka ei sanota turhaan"hei miten sinä noin loistat,olet varmaankin rakastunut" hyvä asia saa mielen niin hyväksi että ilo loistaa ulos päin.

Hetkessä eläminen on suurin lahja ,jonka elämän koettemus voi tuoda elämään,silloin oppii näkemään sen hyvän mitä elämässä on ja pienet huonotkaan kokemukset eivät enää kompastuta,ei tarvitse enää kulkea syyttä suotta nokka porossa,lappilaisen sanonnan mukaan.On oikeus iloita  siitä paljosta hyvästä mikä on tässä hetkessä ja oikeus myös muistaa hyviä asoita,joita elämän varrella on ollut,huonoista voi sitten ottaa opikseen,niin nekään eivät mene hukkaan.

Elämä on jokatapauksessa suuri lahja.

keskiviikko, 8. maaliskuu 2017

Naistenpäivä vuonna 2017

Hyvää naistemme päivää.unnamed.jpg%20nukke.jpg

perjantai, 3. maaliskuu 2017

Mars matkaan...

Aika kaukaa haettu otsikko,mutta jäi mieleen pyörimään kun katselin hirmuflunssaisen oloni aikani ratoksi pedin pohjalta national Geografikin uutta Mars sarjaa.Siinä ,vaikka lavasteet ovat yksinkertaiset niin ajatukset ovat siitäkin edestä todella paljon antavia.Kuten esim .tämä :Matkaan on lähdettävä vaikka eväät todennäköisesti loppuvat kesken,tuo olis siitä näkökulmasta kun Marsista luotiin ajatusta maahan päin,kuinka ihmisen keho on juuri sellainen joka kestää merenpinnan tuntumassa suurinpiirtein pumpuleissa,ettei ala hajoamaan ja kuinka, kun painovoimat alkavat koetella avaruusmatkalla,kuinkakin hyvästä ennalta valmistautumisesta huolimatta,nin ei voi mitään.Atomeiksi hajoaa.Senkin ajan olisi voinut viettää siellä oman uunin kupeessa ja nautiskella vaikka talkkunapuuroa voin kera.

Miksi on sitten ihmisellä,joillakin ainakin niin valtava tiedon jano ja joillain jano muuten vaan.Jos ei meidän hienoasäätöä ole kerta tarkoitettu kuin aika keskinkertaiseen ja terveelliseen elämään,nin miks ihmeessä pitää rikkoa rajoja.Miksi pitää haahuilla ympäriinsä tyytymättömänä ja sotaisana.

Olen myös kuunnellut Michael Eliyahu BenDavidin laulettuja psalmeja,kuinka hän niin ihanasti laulaa ylistystä ja kiitosta luonnon kauneudesta,joka meitä ympäröi,vehreydestä ja yltäkylläisyydestä mitä maa antimineen tarjoaa,kunnes me jostain syystä ihmiskuntana annetaan joskus ahneuden ajaa tarpeen ohi ja hupsista keikkaa,niin on maitomukit kumossa ja älämölö mitä melkoinen.

Ei osata ottaa takapakkia,sillonkuin pitäisi,ei vaan aletaan syyttää muita tehdyistä virheistä ja tuhoista.Vaikka kaikki olisi ollut niin hyvin,jos jokainen olisi tyytynyt määräosaan leipäänsä,ei tarvitsisi etsiä uusia elinolosuhteita tuleville sukupolville sen takia että me tämän hetken ja lähitulevaisuuden ihmiset tuhoamme luonnonvaroja kiihtyvällä vauhdilla.Olisimme vain kaiken taiten tehneet,opetaaneet hyviä asioita,hyvässä pyrkineet kilpailemaan.

Ihmisessä on kummallisesti ainakin kaksi puolta,on aurinkoinen ja pimeä,aurinkoinen saa aikaan hyvää,pimeän voimasta emme edes tiedä ,kuinka suuret mittakaavat sillä on jos aseekseen sen valitsee.Jotta,"voi Pyhä yksinkertaisuus"en paremmin sano.

sunnuntai, 26. helmikuu 2017

Minä virrestä viis veisaan...

Silloin kun minä olin pieni ,semmonen jauhesammuttimen perhekoko,niin uskonasiat olivat minulle tuttuja seuraavanlaisesti.

Mummot pitivät naapureissa pyhäkoulua,jossa saatiin kerätä joko lampaita,ihanalle vihrealle nurmelle semmoseen keräilyphviseen.tai sitten kultaisia tähtiä tähdenmalliseen kruunuun.

Naapurin Anni piti meille pyhäkoulua,hän oli lapsuuteni lähes taianomainen henkilö,aivan kuin hän olisi ollut haltija,maallisesti verhoutuneena.Esim. sen tiesi siitä ,että hänellä oli navetta,jossa oli paljon olkea ja lantaakin lattialla ja se lattia nousi sen mukaan talven mittaan,siinä oli niinkuin semmoinen biolämmitys.Lehmiä ,oikeita maatiaisia,mutta nättejä oli 2-3 ja heillä oli ihanan tunnelmallinen matala ulkosauna.Talo oli siis semmoinen mökki mäenpäällä,kesällä sen nurkalla kasvoi jotain vaatimatonta ruusua,talo oli jotenkin kerman värinen(siis huone ja tupa).Kesällä lisä ihalun kohteen saivat pääskyset jotka mökin räystään alla ne pesivät,metsämansikkaa kasvoi siinä pikku kallion kupeessa ja oikea lähde oli hämyisess' sammalmetsassa,polun varressa,mäen alla,se oli mielestäni siis sadunhohtoinen paikka.

Kerrankin kun olimme pyhäkoulussa nuorempien veljieni kanssa,nin Anni lauloi pikku virren ja kertoi Jeesuksesta ja lähetystyöstä meille.Sitten saimme omaa leipomaansa pullaa palaset ja jäimme hieman ihailemaan sitä pihapiirin kesäkauneutta,ennekuin kotiin juoksimme.Niin kerran siis tällaisella reissulla Anni antoi minulle sellaisen Bees värisen käsilaukun,joka oli vaalealla paksulla satiinilla vuorattui,kultatereineen,se edusti täydellistä luxusta minulle,pieni tyttö,ei käyttöä laukulle mutta kun sulki silmät ja haisteli sitä puuterin utuista ehkä hajuvettäkin hieman seassa,tuoksua,niin voi mielikuvitusmaailmaani.

Siis silloin ei uskonto edustanut mitään pahaa.Askeleen verran kun etenimme ajassa,niin sitten saimme osallistua omepeluseuroihin,jossa oli tämmöinen villasukka rinki ja he kutoivat sukkia lähetystyön kannattamiseksi.Sielläkin laulettiin virsiä ja pappi puhui ja kahvia tarjottiin,mutta siellä saattoi olla jo hieman tuomion lukuakin,pientä syyllisyyttä sitä ainakin tunsi kun niitä juttuja kuunteli.Kaikkinensa siis:Lapsuuden usko ja Anni,he edustivat kaunista ja lämmintä sydäntä ja kaunista lähitaivasta.

Silloin se kuului asiaan,ei silloin meuhkattu mistään kuoleman tuomioista tai asusteita erikseen ,neljäntoista iässä jo ymmärsin että valitsemalla väärin.menen" humisten helvettiin",mutta vielä siitä myöhemmin sain tutustua Luojan Armotalouteen josta kerrottiin Kristuksen yhteydessä,sitten kaikkosi pelko Tulisesta järvestä.

Parhaansa mukaan kun yrittää elää tekemättä pahaa paljon ,nin eiköhän se siitä.vaikka me emme saakaan kaikkea pyytämällä ja rukoilemalla,niin syvemmät syyt voivat meidät yllättää joskus,kuten esim.esikoiseni ei parantunut syövästään,mutta viimeisiä lauseita oli,hänellä,tavallisella nuorella naisella,joka vietti tavallista rentoa elämää ystäviensä ja rakkaansa kanssa,hän sanoi :Kiitos Jeesukselle,kiitteli aiemmin hyvästä elämästä meitä ,omia ihmisiään ja kanssa kulkijoitaan,kaiken kaikkiaan hän poistui ,ikäänkuin nähden luvatun maan jo siintävän.Sitä myös sanoi veljeni,"eipä sitä tiijjä mikä ihme sitä voip kuule uottoo viimesellä potkasulla,mie sen sitten tiijän ja sie et. vielä"Näin hän sanoi.Siinä kiteytyi myös hyvin tämä "Luvatun Maan siintäminen" lähellä kuolemaa.

Mutta meidän on annettu lupa istuttaa puu,vaikka maailman melske olisi mikä,se kasvaa parhaan taitonsa mukaan paikallaan.Minusta on hyvin ihanaa tehdä käsitöitä,vaikka virkkuukoukun koko suurenee näön huonotessa,mutta saan kuitenkin tehdä vielä jotain.

Minusta on mukavaa muistella juuri lapsuuden mukavia juttuja(ensioire vanhenemisesta .) )Mutta jos jotain pyytää täytyy olla valmis maksamaan hintaa myös.kerron tuossa toinen kerta miten kävi,kun huokaisin tyttäreni kuoleman jälkeen,ylöspäin huokaisten:Olen niin väsynyt,jospa minäkin pääsisin jo raskaaksi kokemastani hoitajan työstä eläkkeelle,niin ,siitä käynnistyi ketju,palataan asiaan.