tiistai, 19. kesäkuu 2018

Saanhan minäkin olla surullinen ?

 

 

2188d5a200839f975d0ab0fa6b4deda2.jpgKuva jostain vanhasta postikortista lainattu.

Helposti ajatellaan näin että : suru on rajoitettu vain lähimmäisiin, verisukulaisiin,harvemmin tullaan ajatelleeksi että edesmenneellä voi olla läheisemmät välit jonkun ystävän kanssa.Ei se sukulaisuus takaa läheisyyttää.

Näinpä sitten,jos ei ole onnistunut luomaan läheisiä sydänystävä välejä tähän pois nukkuneeseen, niin vaikea niitä on enää jälkeenpäinkään muodostaa,ei silloin myöskään ole oikeutta rajoittaa ystäviä ottamasta osaa suruun,joka on jokaiselle henkilökohtainen.

Miksikö näin kirjoitin ja ajattelen ,se johtuu ihan vain siitä parahduksesta,kun eräs minulle ei niin tuttu henkilö sanoi minulle kuitenkin yhteisen henkilön poismenon johdosta. "On minullakin oikeus suruun".Tottakai on,onhan nyt pienelläkin ajattelukyvyllä mahdollisuus havaita,millaisilla tarkoituksilla joku lähestyy, onko vain uteliaisuutta tai muuta pinnallisuutta,jokainen, se pienikin muisto joka yhdistää hyvällä tavalla henkilöitä toisiinsa, sekin on ainutkertaisen  arvokas kokijalle itselleen syvempikin kuin pitkäkin pinnallinen tuttavuus.

Hän joka  on ollut jakamassa iloa ja arkipäivääkin,hän on oikeutettu vuodattamaan myös kaipauksen kyyneleet,kysymättä lupaa verisiteiltä.Emme voi omistaa toista elämässä,emmekä sen jälkeen,kaikki on niin lainaa vain.Jokainen voi päästää kaipauksen kyyhkynsä lentoon.

Näillä aatoksilla,Enkeliesikoiseni kuolemasta tulee tänään n.klo 13,  5 vuotta aikaa ja sittenkin kaikki on kuin olisi eilen tapahtunut,läheisyys ei ole kadonnut,itku on muuttunut kaipaukseksi,kaikkia niitä elettyjä asioita kohtaam,mitä on saanut yhdessä kokea.Kaikkia niitä unelmia kohtaan,joita yhdessä on unelmoitu.

torstai, 7. kesäkuu 2018

Valoa kohti

 

ruusu%20ja%20h%C3%B6yhen.jpg

Youtubella on video There´s light ,joka on mielestäni hyvin voimakkaalla tavalla aukeava yksinkertaisuudessaan.Tekijänä Marja Tulander.

Sen myötä nousi ajatus elämän tunnelista kaikkinensa matkaa taittaessa.

Sairaus, joka vie kuolemaan junnaa tunnelin suulla, siinä on valo nähtävillä jota kohden hapuilee, mutta elämä ei ole vielä täynnä, vielä täytyy pimeän ja valon taistella, vähän kuin suntyvä lapsi, kovin paine kohdistuu kehoon juuri ennen syntymää, painaen kauhkoista ulos lapsiveden , valon auetessa eteen, keuhkot täyttyvät ilmasta ja elämä alkaa, taivallus elämän tunnelissa, luopuminen äidin kohdusta hamaan luopumiseen elämästä tällaisenaan.

Kyseisessä videossa voi kokea musiikkia myöten, kuinka sen aikaisten vankien sielut ikäänkuin huokaavat ja meri pauhaa ja tuulet ulvovat, kuinka vapauden kaipuu jokaisella sydämenlyönnillä purkautuu ilmoille ja toivo tulevasta valon muodossa lähes häikäisee silmiä, toivo joka on vapaus,lupaus vapaudesta  , vapaus vankilan seinien sisäpuolelta, vapaus sairauden vankilasta, vapaus syyllisyyden taakasta,vapaus loputtomasta rahan haalimisesta, vapaus ja lupauus taivasosuudesta, mitä se nyt kenellekin on.

Oikeus astua valoon varjoista.Oikeus .

perjantai, 1. kesäkuu 2018

Onko Kettua karvoihin katsomista

Meidän pihapiirissä seikkailee öisin Kettu Repolainen.Ihmeen kesyiksi ovat käyneet,koska esimerkiksi suvun nuorimmainen oli ollut isänsä ja pappansa kanssa vermossa kävelyllä,sielläkin oli Kettu Repolainen tullut haistelemaan lastenrattaita, josta säikähtänäänä oli pappa tempaissut lapsen syliinsä, koska eihän oikeasti ole kettuun luottamista, millä töin tekee tuttavuutta.

Kettu on kiva villasukan kuvioina ja karkkeina, veikeitä ovat eläin ohjelmissa, pennut varsinkin leikkiä lyövät,mutta totuushan on , että liha on niiden ravintoa.

Onhan sanonta myös: "Ketunhäntä kainalossa kulkee", pienen vilpin harrastaja, "viekas kuin kettu" sanotaan juonen punojasta, "Liukas kielinen kuin kettu, laskee luikuria alvariinsa"  on valehtelija .

Kaikella on varmasti joku syy, miksi sanonnant kumpuavat ja ennakkoluulot voivat pulskasti.

Mutta palataanpa tähän meidän kettuun. Sillä on öisin reitti, tuolta n. klo 3 jolkottelee rannasta päin, ylämäkeä pitkin , haistelee polun laidat, tai tien puskat, riippuen siitä kumman reitin on valinnut. Tällä kertaa ihan asvalttia pitkin jolkotteli, katselin ikkunasta, koska olin herännyt juomaan vettä.

Sitten kiinnostukseni vasta heräsikin ja minä sen myötä, se hävisi sillai yhtäkkiään,  "missä menet kettu "  , ajattelin. Sitten ihan tuossa aivan takapihalle ilmestyi oranssin vaalea kissa, oikein silleen määrätietoisesti asteli ja häntä oli pystyssä ja  korvatkin olivat pystyssä. Sitten se Kettu Repolainen tuli sen takaa ja hidastellen ohitti sen, ihan kuin olisivat olleetkin jotain ystäviä...siis mitä ihmettä, ne ovat kai ystävystyneet hyvän sään aikana ja silloin kun kettu saa tarpeeksi muuten ruoikaa, ettei tarvitse kissaa poskeensa pistellä.

Sittenkään en luottaisi ketulle hoitoon omaa kissaani, en itseäni, enkä ketään muutakaan. Ketulla on merkki otsassa, jossa lukee näkymättömillä kirjaimilla sen kaikki huonot ominaisuudet. Sanonnan mukaan " huono kello kauas kilkkaa ja hyvä ei kuulu ollenkaan".

Joskus ihminen kin saa sen merkin otsaansa menneiden tekojensa tähden, siinä voi lukea myös näkymättömästi " olen murhamies , olen varaskin kenties". pitäisikö siis uskoa ennakkoon, vai milloin se mahdollisuus annetaan näyttää pitääkö pahat puheet paikkansa. En minä ainakaan halua maksaa hyväuskoisuudestani minkaanlaista hintaa enää. En sen kummemmin ketun kuin ihmisenkään kyseessä ollessa.

keskiviikko, 23. toukokuu 2018

Hämärän hyssyä

best%20in%20pace%20my%20sister.jpgKuvissa joissa hän jossain tapaa esiintyy, ovat hänen omalla luvallaan julkaistuja .

Unen näin,tuossa pari yötä sitten ; siinä rakas Enkelisiskoni oli jossain hämäsrässä liilansinisessä valossa ja olotilassa joka oli kiireetön ja lepo oli aivan aistittavissa.

Meillä oli sellaisia juttuja vuosien varrella kertyneitä ja jonkinlaista koodistoakin puheen seassa,ettei siitä nyt sitten muut aina välttämättä ymmärtäneet mitään.

Joku lause jäi elämään omaa elämäänsä ,vaikka aikaa on todellakin jo vuos jos toinenkin.Näihin kuuluvat mm. " väärä pata" , "Vorrester Harakka" , ja "miun hame".Olihan se niin mukavaa.

Väärä pata lähti elämään omaa elämäänsä yks kesä kun olin kesälomalla ja hänelle tuli ystis kyllään,nin ajattelin autella ja laittaa kukat pataan,kun oli ollut puhetta siinä aamupäivän aikana. Nooh, pyöritin padan kyljellään sieltä aitasta pihaan,täytin mullalla,kastelin ja istutin ja jäin odottelemaan koska hän huomaa sen,sitten tulivat: vieraansa ja hän talon portaille,Hän nauliutui katsomaan pihalle ja tokaisi : VÄÄRÄ PATA.Koko työ meni siis harakoille,muttei Vorrester harakoille :)

Minä täytin 40 v,silloin kun ajanlaskua oli vasta himppusen kuluteltu,sain käydä itse valitsemassa sormuksen jonka sain lasteni isältä lahjaksi.Olihan siinä kookkaan puoleinen savu kvartsi tai jotain sinne päin,minä tykkäsin.Olipa sitten taas juhlat kesällä jonne menin sormukseni kanssa keekoilemaan,het kohta kun halattiin , hän huomasi uuden varusteeni ja tokaisi siihen: "Nonnii ,nyt oot kun mikäkin Vorrester harakka , nehän ne tuommosia killuttimia pitävät" , ei se latistanut tunnelmaa , päinvastoin taisimme sen ansiosta saada vielä monet naurut , täytyihän sitä Vorrester Harakan titteliä aina kiillotella välillä :)

Lopuksi tämän kirjoituksen helmi , joka on pyörinyt uneni jälkeen mielessäni , siis sen näin tossa muutama yö sitten ; Hän siinä oli läpikuultavanan oloisena aidan vieressä , samankaltaisesti Enkeli esikoisenikin alkuun unen tuli , aidan vieressä.Juu ,siskoievukalla oli asiaa minulle,hän hieman hymyili ja sanoi : " täällä ei hameita tarvita ",koska aina jos toisella oli uusi hame tavatessa , nin se toinen tokas " tuohan on miun hame" ja yleensä hame vaihtoi omistajaansa seuraavaan tapaamiskertaan saakka...suat sitte takasi seuraavala kerralla ja niin hänkin sai uudistusta sinne vaatekaappiinsa ja minäkin taisin saada niitä joskus takaisin :)Tämä aihe maailma tulee sieltä  missä hän on :

Mekottomassa maassa,

on siellä rauha, eikä ovea pidetä haassa.

keskiviikko, 16. toukokuu 2018

Äidiltä äidille

kultasade%20talvipuvussaan.jpg

Tämän kerron tässä ihan ohimennen,koska on vapaapäivä ja kiva sää.

No ,äitienpäivähän oli tuossa ja meni , kävimme Kuopusneidolla brunssilla ,heillä niin soma kotonen siellä meren rannalla,kyllä sydäntä sykähdytti niin.

Asiaan  siis toiseenkin, siis ; edellisenä yönä näin  unen jossa Enkeliesikoiseni toivotti minulle Hyvää äiskänpäivää <3  , siellä oli myös oma äitini jolle toivotin minä hyvää äitienpäivää.-Sitten kysyin jotta mikäs se teidän postitoimipaikka on, koska halusin lähettää heille jotain :) , Esikoiseni sanoi jotta : " ...ei meillä täällä ole sellaista ollenkaan,mutta laita postitoimipaikaksi Orego , niin se tulee jossain vaiheessa heille :)"

Eihän he siellä Taivaassa varmaan mun paketteja tarvitse,vaikka kyllä enkeleilläkin varmaan joskus villasukka varpaille tekee hyvää ,siellä avaruus kylmissä :)

Tämmöstä tällä kertaa....