seija_viikinkilaiva_mv.jpg

 

Deja vu

 

Pehmeä sumu ympäröi minut.

Sen kosteuden hyväillessä kasvojani,

annan katseeni liukua hiljalleen horisontissa,

herättäen mielikuvia lähestyvistä laivoista

jotka rantautuessaan rauhan ja kulta-ajan

ajoivat menninkäisten metsiin,

legendaarinen lebrechaun rikkaudet ja

rauhan siemenen kätki omiin onkaloihinsa.

 

 

Kaunis nainen,nimeltään Eyre,

jalat lujasti maan kamaralla seisoen,

punaiset hiukset hulmuten,

katseelle sopiva,mutta kovin omapäinen,

rannalla seisoi.

 

Ei ollut helppo morsian meren matkaajalle,

jään sinisillä silmillä katsovalle viikingille.

Vaan ei Eyre vaaleaa kotkaa pelännyt,

vertaisensa toisissaan kohtasivat kaksi vahvaa

intohimosta sielua.

 

Meri,tähdet ja hämäryys,

nummien vihreä yltäkylläisyys

ja rakkauden rajattomuus,

siitä minulle sumu kertoi,

kohta jo auringon siirtäessä sumuverhon,

antaen tilaa säteilleen leikkiä laineilla.