mailm.jpg

© CATHKINSPA

Elämän muottiini on suru asettunut,paikkansa ottanut,

pintaan painautuneena,sydämeen kaivautuneena,

se antaa omanlaisensa suunnan ajatukselle ja koko elämälle eteen päin.

 

Kun tämän tuutin läpi käyneenä ulos siitä tunnelista tulee,

tulee varmaankin muuttuneena,hiljaisempana,vakavampana ja punnitsevaisena.

 

Toki ilo saa tulla ajallaan,tarttua helmaan,heilutella hiuksiani,

saa juosta vastaan ja kääntyä mukaan.

Puhaltelen sitten ilon kanssa yhdessä saippuakuplia,

katsoen mihin tuuli niitä veikeästi heilutellen kuljettaa.

 

Otetaan vastaan se ilo mitä meille on tarjolla,hetkessä.