seija_loppukuva(1).jpg

Mitä vastaan sydämeni taistelee

vaikka kuinka katson ja kuuntelen,

ei näy mitään,vain tuuli humisee.

Tähdet ovat puhaltaneet  itsensä nyrkin kokoisiksi ,

salaperäisesti tuikkiviksi palloiksi,

ja ovat paikoillaan liikkumatta,

ilman tukivaijereita,ympärillään hiljaisuus.

Ilman tietoa tarkoituksestaan

olla juuri sillä  paikalla,sen kokoisina

näennäisesti vain koristelu välineenä

tummalla sametilla.

Minä ja tähdet,silmän ilona,

vailla dramaattisempaa merkitystä

sattuman varaisesti,paikoilleen heitettyinä.

 

KIIREISTÄ TÄHTIASIAA

Lepään sängylläni kuunnellen hiljaisuutta,

hiljaisuutta jota voisin käsilläni koskettaa.

Valo katoaa pimeyden syliin

muuttaen pimeyden piilopaikaksi,

antaen tunteen,kuinka olen turvassa,

pimeyden sylissä.

Kun silmäni tottuvat pimeyteen ,näen tähtitaivaan,

tähdet vilkuttavat minulle silmää,kuiskien samalla tärkeää tähtiasiaa.

Suljen silmäni ja kuulen avaruuden äänettömyyden ja tähtien kuiskinnan

rajattomasta avaruudesta.

Ja niin lopulta nukahdan levollisena

huomiseen uskoen.