Tämä on kokoelma kasvusta,irrottaumisesta,luottamuksesta,rikkoutumisesta ja

hylkäyksistä.

Kaikki kuitenkin on opettanut kuulemaan Enkelin koputuksen oveeni,sielujen kuisketta ja värien maailman avautumista.

Kun henkisen kasvun tie on mausteisimmillaan,ei valoa aina näy.

 

Sirpaleet lattialla,eri kokoiset,pienet ja isot,vaikea hahmottaa kokonaisuutta ja asetella entiseen kehykseen,eihän rikotulla peilillä olekaan muuta arvoa kuin särkynyt kauneus.

 

1.Alku

 

Voimme alkuun tarkastella minkalaisen elämän eväsrepun pikku tyttö savon kivisten peltojen keskeltä sai.

Perheeni oli iso ja puute usein läsnä,mutta lapsuuden aurinko paistoi ja kesät olivat lämpimiä.

Monen lapsen vaatiessa osansa,kukaan ei saanut erityisasemaa isän tai äidin sylissä,kaikille hieman,mutta ei koskaan tarpeeksi.Niinpä päivät etenivät toiseen,mahdollisimman huomiota herättämättä ja kiltisti,siinä oli kylvetty kompastuskivi nimeltä,kiltteys,joka matkasta tulevaisuudessa oli tekevä raskaankin.

Repun pohjalle siis pakattiin kiltteyttä,myöntymistä,luottamuspulaa,kyllä rakkauttakin .

Tänä päivänä sanotaan kevyesti,rakastan sinua,hali,pusu ja kerran vielä.

Silloin ei puhuttu rakkaudesta,kyse oli toimeentulemisesta

Olen usein ajtellut,mistä äitini ison perheen emona voimansa ammensi,itse hän sanoi,metsä on kirkkoni.Lienen siis suuren puunhalaajien perinnöllinen.

Naisenmalli jonka sain henkisesti muotoutumaan tästä,oli hiljainen,vastaanpanematon ja nöyrä

Hän jos kuka olisi ansainnut hyvän ja tasapainoisen elämän,mutta alkoholin tuoma epävakaus riisti sen häneltä miehen muodossa,silloin nuorena.

Mutta jääkö kaikki se mikä on syrjään painettu,vaiennettu suurempien konfliktien pelossa,tuleeko se nousemaan pintaan myöhemmin,vaikkapa vanhainkodissa.

Tällaistakin olen työni puolesta nähnyt,tekemättä jätetyt asiat,elämätön elämä,se kun ei ole voinut puolustautua,se painaa enemmän mieltä kuin mikään,minkä on saanut valmiiksi tehtyä.

Kun terveys rapisee ja loppukin puolustuskyky heikkenee vanhuudesta ja sairaudesta,silloin vanhat kummitukset menneisyydestä verhojen poimuissa hyppivät ja lymyävät.Mutta,samalla myös Enkeli koputtaa oveen.

 

2.Rakkauden resepti

 

Rakkaus on niin monimuotoinen,eri ikäisinä.Eri ihmisten kesken.

Lapsen rakkaus vanhempiin on vankkumaton,äidin rakkaus lapseen on kaiken voittava.Isän rakkaus on huolehtiva ja kantava.

Naisen ja miehen rakkaus,kuka siitä selvän ottaa,intohimoa,kaipuuta,hellyyttä.Kipua.

Paras rakkaus voisi olla jalat tukevasti maassa ja sydän taivaassa.

Kumpi meitä muokkaa enemmän matkan varrella,rakkaus vai rakkaudettomuus.

Mikä saa meidät etsimään,janoamaan.Mistä kumpuaa se alituinen voima joka ajaa eteenpäin.

Sopivasti lämpöä,huomiota ja lahjoja.hyviä hetkiä yhdessä,luottamusta ja kunnioitusta.

Koskaanhan emme tiedä milloin Enkeli odottaa oven takana ja koputtaa.

 

3.Rakkauden rajat

 

Lapsi tarvitsee elämässään rakkaudelliset rajat,jotka on vanhempien tehtävänä asettaa.

Näin lapsi oppii itse myös rakastamaan turvallisessa ilmapiirissä.

Avioliitossa,rakkaus sisältää kunnioittamisen ja hyväksymisen ja toisen tukemisen.

Yksin ollessa,kun rakastan itseäni,teen valintoja omaksi parhaakseni,hyvinvointini ylläpitämiseksi.Näin voin rakastaa myös lähimmäisiäni,vaikka en aina heidän tekojaan.

Kun teot satuttavat,Enkeli koputtaa oveen ja on valmiina auttamaan.

 

4.Viha ja katkeruus

 

Monet asiat matkan varrella saavat meidät vihastumaan,mutta jos kykenisimme siihen että aurinko ei laskisi vihamme ylle,emme katkeroituisi.

Katkeruudesta luopuminen on helpompi sanoa kuin toteuttaa.

 

Kun epäluottamus ja turvallisuushakuisuus kumpuavat jo lapsesta saakka,viha epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kasvattaa juuriaan.Imee voimia.