samsung 016.jpg

Ensin halusin sinun pysyvän lähitaivaassa,

jossa ajattelin sinun osallistuvan meidän joka päiväiseen elämäämme

Näin ajattelin että,tunnet olosi turvalliseksi siellä

erilaisessa olotilassa,mutta lähellä.

Mutta se olenkin minä joka tunnen turvattomuutta

kun en enää näe sinua,enkä voi koskettaa.

Kuinka kukaan voi kuvitella tietävänsä enemmän ikävästäni,

kuin minä itse.

Kenellä muka olisi oikea avain,jos ei minulla

surun porttiin

ja paine kun  kasvaa ,ikävä uhkaa hukuttaa,

avaan portin ja painan kasvoni portin pielessä nurmelle

ja annan itkun tulla,

koska minusta kaikki tuntuu liian suurelta ja käsittämättömältä.