Todella korkeat nietokset 007.JPG

© CATHKINSPA

Ikävä ei ole päiväksikään hellittänyt,vaikka onkin muuttanut muotoaan,

pohjalla on sitten nyt iki-ikävä,välillä toki julki-ikäväkin,mutta ikävä on.

Tänään minun on kirjoitettava siitä ja haluan kertoa

kuinka paljon ikävä onkaan.

Päivällä tuli ajatus ,nyt ringaan sinulle,halusin kertoa jutun ja kuulla äänesi.

Puhelin kädessäni tajusin,en voi,ei ole enää sellaista mahdollisuutta.

Nyt kyyneleet eivät lopu,koska en saakkaan kuulla ääntäsi,

totista ,iloista ja kaikkea siltä väliltä,eikä voi halatakaan,

itkuun tuo lisäpontta se joka kerta tavatessamme halaus.

Tänään olkoon siis puiden halaus päiväkin,

muistan heti muutaman puun,joita olisi hyvä halata.

Yksi mänty on isäni haudalla,liian kaukana.

Iso koivu lapsuudessani pellon reunalla,sekin liian kaukana.

Omenapuu lapsuuskotini pihalla,liian kaukana.

Mänty,Hietaniemen uurnarinteessä,tyttäreni haudalla,se on lähellä,

saakoon siis mänty halaukseni tänään.