WP_20140608_004.jpg

Käperryn ajatusteni luolaan,ajatukseni vellovat

myrskyävän meren tavoin.

Ajatus takoo päässäni,kuulen pelon jyskyttävän

lamaannuttavalla voimalla,

pelon nyrkki hakkaa kumisevalla äänellä

sydämeni porttia.

Porttia jonka avaimen olen itsekin hukannut

peruskallion pitkille luola käytäville pelkoa paetessani.

Kun olen hiljaa ja kuuntelen sydämeni jyskettä

ja rukoilen armahdusta ahdistukseeni,

kokien olevani siipirikko linnun lailla maailman vanki,

silloin ,ilman ennakkovaroitusta

tähtipölyn lailla valo minut ympäröi

ojentaen minulle elämän avaimen avatakseni suljetut portit.

Valo valmisti rohkeuden astua aurinkoisille niityille.