WP_20140607_024.jpg

© CATHKINSPA

Aikaa on kulunut,tovin verran luulen

vieläkin äänesi kuulen,

varrella tien,äärellä pihan

säpsähdän sinut näkeväni luulen ihan.

Aikaa on kulunut toinenkin tovi,

ei auringon nousemasta lakata sovi,

ei kelloa voi eteen tai taakse laittaa,

se raksuttaa rataansa vuosia taittaa.

Hetki lyö,tulee ilta,

tulee yö,

siellä me saamme aikalisän,

helmassa kaikkeuden isän.

hellästi hoitaa ja kotiin kantaa,sielulle levon antaa.