seija_jollas_bw.jpg

copyright Cathkinspa

Vielä vuosi sitten tuntui kuin unessa olisin ollut ;

Ambulanssin tulo tuntui ikuisuudelta päässä jyskyttävän kivun vuoksi,

vasen puoli ei totellut ja horisontti heitti kuperkeikkaa,

pääosassa minä.

Herään hitaasti kuulostellen,

koska myös sisimpäni heräisi.

Ei vielä tänään,ehkä kaikki onkin pahaa unta

ja voin siirtää todellisuutta heräämättä,vielä.

Vaikka pitäisin silmäni kiinni,kehoni tietää vuorokauden vaihtelut,

suljettujen silmäluomieni läpi näen auringon nousun ja laskun.

Ei aika ole pysähtynyt,vaikka tunnen niin.

Tunne vain on muuttunut,elämä pysähtynyt,

pois on myrsky ja tyyni,tilalla pysähtynyt jähmeys

ja tulevaisuuden pelko.

Vaikka ei jaksaisi ponnistaa,uskoa huomiseen,

kipinä on tuhkaan peittynyt,olen elossa,

siis sisuni takaisin tulkoon.

Aurinko nousee ja niin minunkin on noustava,

löydettävä kiitollisuuden aihe päivään