Jaettu leivos.jpg

Kyse ei ole määrästä,vaan siitä haluaako jakaa mitään toisen kanssa.Olin eilen ystävällä kylässä,hän on saanut sytostaatti hoitoja 7 v.Tapaamme ja koska olemme kauan tunteneet toisemme,riittää meillä puhuttavaa ja mikä luontevampaa ystävänpäivän alla kuin syödä ystis leivos,että siitä ei muodostuisi liian tavanomainen hetki,niin jaoimme leivoksen kahtia.

Kuten olemme jakaneet niin monet ilot matkan varrella...ensin hänestä tuli yksinkertainen mummo,kun tytär sai esikoisensa,ja vaikka ilmaisu yhdestä lapsen lapsesta on yksinkertainen,niin olimme mekin ja jaksoimme nauraa asialle.

Hyvä mieli voi olla niin pienestä kiinni.

Kuin myös paha mieli,itkimme yhdessä,kun hän kertoi syövästään ja itkimme kaksinkertaisesti ,kun se uusi.

Mutta toisiamme tukien,sen kyvyn mukaan ja voimien,mitä kulloinkin on tarjolla.

Emme ymmärrä tarkoitusta,miksi saamme jakaa noinkin suurta terveydellistä huolta,mutta on tärkeää saada jakaa se,kuten minäkin olen hänelle saanut jakaa.

Hyvä Ystävä....muistetaan heitä ajan rajan tällä puolen ja viedään afrikkalaisen toteaman mukaan ne kukat tänään,eikä vain haudalle.

Hyvää ystävän päivää .