WP_20140309_002.jpg

© CATHKINSPA

Ensin hiljaisuus,outo huntu joka putoaa päälle,

jonka läpi äänet kuuluvat vaimeina ja liikkeet hidastuvat.

Kiitävän hetken ajan toivoo pysähtyvän,ei haluaisi päästää irti.

Sitten sydämen äänetön huuto,joka jatkuu ja jatkuu,

karaten avoimena olevasta ikkunasta ulos,

kimpoillen esteestä toiseen,ilman vastausta.

Tuhat kysyvää sanaa:miksi,

vastaan tulee vain hiljaisuus,

suuri arvoitus,ollako vai eikö olla.

Hiljaisuus tekee itsestään mystisen,

jatkuuko huuto kysymyksineen avaruuteen saakka,

sinnekö se sielukin pesänsä tekee,taivaan helmaan.