kiiiiii 003.JPG

Tämän päivän kaupallisuus saa ihmisen haluamaan yhtä sun toista,mutta jos unohtaisi kaiken sen mitä haluaa saada ja olisi kiitollinen siitä mitä on hyvää elämässä.Eihän suomessa mitään oikeasti puutu ja ylimääräistä keräämäänsä ei voi rajan taa mukaan ottaa,ei sillä ettäkö raha ei rauhoittaisi,noin laskujen erääntyessä.

Kaupallisuus takoo rumpuaan ja saa ihmisen levottomaksi,haalimaan tavaraa jota ei millään muotoa tarvitse,en tarkoita tällä läppäriäni,koska voin tehdä pikku puuhia tällä,en puhelintani,jolla saan yhteyden minulle tärkeisiin tahoihin,en uv- uuniani,koska olen todella iloinen että onnistun toivuttuani loihtimaan vaikka kauniit kynnet,ihan mieleni piristykseksi.

Kiitollinen olen lapsistani,kissastani ja hyvistä ihmissuhteista.Kiitollinen olen  terveydestä,ainahan voisi huonomminkin olla,joskus nuorena hoitajana olin neurologisella osastolla töissä,silloin kun alku metreillä valmistuttuani uraani aloittelin.Näin kyllä sairastuneen ahdingon,mutta onneksi en silloin ymmärtänyt,osasin joten kuten olla ammatillinen.Kohtelen toisia,kuin itseäni kohdeltavan toivoisin.Ja onneksi ammatillisuus suojelikin sisintäni,muutenhan myötätuntoon olisi läkähtynyt.Ja nyt itse avh:n läpikäyneenä,onneksi lievän,en tiedä toimisinko erilailla hoitajana,jokainenhan joutuu muokkautumaan elämänkoulussa itse.Sairaudet ja menetykset,kuin myös onnenkantamoiset kohtaavat meitä kaikkia,mikään ei ole itsestään selvää,ei onnikaan.

Jotenkin,aina löytyy opetuksen siemen vastoinkäymisten kaivon pohjasta.Jos sen osaa ottaa sieltä,tai haluaa kumartua ottamaan.Maailmankatsomus voi muuttua materiasta henkisemmäksi,unohtamatta tietenkään sitä tosiasiaa että leivällä täällä eletään ja villasukilla jalat lämpöisenä pysyvät.