Ei mennyt polvesta poikki Cathkinspan koipi,nilkasta enemmänkin tuossa männä talvenna.

Joku tuossa kyseli miksi olen valinnut blogilleni juuri tämän nimen,nimi on kyllä harkiten valittu.

Ajatuksen takana oli,että kun on itse saanut kokea vastoinkäymisiä,lievästi sanoen,johtaen stressi käyrästön kärkipaikkoja,silloin joko kaatuu ja maatuu,tai prosessoi vilpittömästi kokemaansa ja taka-ajatuksena on,nämä vastoinkäymiset lakatkoon tähän sukupolveen.Tehköön minusta ja läheisistäni inhimillisempiä.

Eli kaikki mihin voin itse vaikuttaa,en siirrä katkeruutta lapsilleni tai läheisilleni,nostan kaikki kissat pöydälle,yksi kerrallaan ja tutkin ne .Ja katkeruudesta tehdään nuotio,ei siksi että sen huono energisen nuotion ääressä tarvitsee lämmitellä,vaan siksi että ne pois pyyhkäistään,savuna nouskoon ilmaan ja tuhkana maatukoon,moiset.

On tietenkin asioita joille ei voi mitään,mutta jos joku ajattelee vaikka näin,että isien pahat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen,niin tuolle ajatus kuviolle minä laitan stopin.(kaikenlaista lohdutusta sitä saa kuullakin)

En usko kirouksiin ja muihin loihelausumiin.

Elämä on nyt ja tässä,hyväksyen elämäni,ottaen opiksi menneisyydestä ja olemalla onnellinen uusista unelmista.

Runoja rustaillen,paljon niihin omaa koettua sekoittaen ja vähän toistenkin elämää sivuten.Sukkien kutomiseenkin on tullut uusi ulottuvuus,ne ovat lähes voimasukkia ja hyvän energian pesiä.