Sitruunainen.jpg

© CATHKINSPA

Kun nyt sattumalta olen saanut elämän eväikseni kokemusta jos toistakin,alalta ja alan vierestä.

Ei siinä voi välttyä alakulolta välillä,vaikka kuinka positiivinen olisi ,niin olen kiitollinen että tätä kirjoittelua voin tehdä ihan vaan ikkunan ääressä,välillä luoden katseeni lumiseen maisemaan,kissan kehrätessä tyytyväisenä ikkunalaudalla.

Kaikesta huolimatta se positiiviuus,mikä jo äidilläni lahjana oli,jonka olen saanut lapsillenikin siirtää,vaikka sitä on koeteltu totisissa ahjoissa,se vain ,aina vain nostaa päätään.

En ole pukeutunut säkkiin ja tuhkaan,en ole antanut pyöritellä itseäni tervassa ja höyhenissä,edelleenkin halajan kaunistautua,pukeutua kauniisti meikata ja puuhata naisten juttuja.

Edelleenkin haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Siksipä kun menneitä voi jo turvallisesti muistella,kokien sen taakse jääneeksi elämäksi tulen kirjoittamaan myös masennuksesta ,mutta myös rakkaudestakin,kunhan hieman jaksatte odottaa ..