Untitled-1%20copy.jpgUntitled-1 copy.jpg

Kirjoittaminen on ihana asia,tunnen siitä suurta kiitollisuutta,muuan muassa sen takia,että kun reilu vuosi sitten sain pienen aivoinfarktin,sairaalassa olo aika alkuun tuntui kaaokselta.

Epävarmuus tulevaisuudesta ja kun ammattini on hoitaja,olen nähnyt ne todelliset siipirikko tapaukset useaan kertaan.Sitä mietiskelin,jos ei horisontti vakaudu,olenko jossain kuntoutumassa vuoden jos toisenkin,pysynkö kirjoittamaan,saati kävelemään.

Ihana,aurinkoinen kuopukseni,kuntoutukseen suuntautunut hoitaja hänkin,tuli reippaana ja sanoi:nyt äiti p.tuoliin ja lähdetään katsomaan löytyykö alakerrasta netti yhteyttä.Siinä sitten tutisten istuin,potilas tietokoneen ääresä ja yritin muistella salasanaani,löytyihän se sieltä,Facebook tuntui silloin elintärkeältä.Minun tilanteeni oli muuttunut,mutta feissari oli ennallaan,se loi jopa turvallisuuden tunnetta,kun ei päässyt ystäviä tapaamaan,oli niin tutunomaista saada laittaa sinne päivitys.Ja pari peliä,ne olivat niitä,ensin tuli hiki ja hätäännys,mutta pikkuhiljaa aivot alkoivat toimia,siksi en ole niistä vieläkään luopunut,ne ovat itse asiassa tarkkuutta ja päättelykykyä harjaannuttavia,siinä tuntee onnistumisen iloa,jos saa peli kentän läpi.

Toinen kerta oli kun tyttäreni tuli iltasella ja menimme kahvioon,nyt minulla oli jo reumarollaattori käytössä,pystyin siis kävelemään,aluksi silläkin meni päin seiniä,mutta olin edistynyt niin,että kuljin kutakuinkin suoraan.

Käsittelyn alla oli matkapuhelin,kyllä meillä vaan olikin hauskaa,minä en muista taaskaan salasanoja ,hän kehitteli muistisääntöä ja luotiin yhdessä niitä,ihanainen nuori nainen,hän ansaitsisi mitalin :)

Lisäksi nyt on ihana lepuuttaa ajatusta kutoen,vaikkapa raitaneuleita,toki nekin kertovat kai siitä että suorat viivat ja simppelit koristeet on nyt mun juttu.En vielä jaksa monenmoista koukeroa.

Kesällä sitten kun kävely alkoi onnistua,ilman suurempaa huojuntaa,nautin luonnosta,kävelin monen kilometrin lenkkejä,jopa esikoisen haudalle saakka,istutin kukkia,hoitelin niitä ja valokuvasin kännykkä kamerallani paljon.

Nyt olen jo löytänyt ilon taas itsensä hoitamisesta.Koska joskus kävin rakennekynsi kurssin,tilasin UV-uunin ja geelit ,laittelen itseni iloksi kynnet ja olen suunattoman kiitollinen,kun minulta ei mennyt toimintakyky.Nyt minä kynteni näytän,sanoi edesmennyt mummonikin,kun johonkin asiaan tarttui :)

WP_20140405_004.jpg