Kun tuli on nuollut puhtaaksi puunrungon

jää jäjelle näkyväksi hiilen peittämä pinta.

Mutta,puu on ehtinyt siemenensä tuulen mukana lennättää

uusille kasvu alustoille.

Näin elämä jatkuu toisaalla.

Vanha runko kaatuu ja maatuu

elämän kiertokulun ravinnoksi.

Uudet versot ajallaan,nuorina puina taivasta kohti kurkottaen,

uljaina antaen suojansa monenlaiselle visertäjälle ja viipeltäjälle.

Kaikkeuden keskellä elämä syttyy ja sammuu,

toistaen elämän ihmettä,kerta toisensa jälkeen.

(kuvan lähde:impression.fi lupa kuvan käyttöön:Eero Laamanen)