vanha puu 017.JPG

Ajan kulu on siitä ihmeellistä,se kuluu halusit tai et,

joskus ei haluaisi minkään muuttuvan,joskus haluaisi kaiken palaavan ennalleen,

mutta,kaikki muuttuu ja minä siinä mukana.

Onneksi.Toivottavasti siinä on kasvua

ja olisi ankeaa olla eteenpäin menossa liian pienissä matka saappaissa.

Kasvun myötä vaihdamme sopiviin asusteisiin,niin matka sujuu jouhevammin.

Joskus lienen minäkin kirkasotsaisena vaeltanut,

luullen tietäväni kaiken,ymmärtämättä todellisuudessa yhtään mitään,

jälkeen päin katsottuna.

Kaikkihan on luvallista,mutta kaikki ei ole hyödyksi.

Ja...eikös meillekin neuvottu:menkää kaikkeen maailmaan.

Maailmaan ollaan synnytty,maailmassa ollaan ja ajallaan maailmasta poistumme.

Kuka minkakinlaisen tien kulkeneena..

Menihän Suuri Mestarikin,sinne missä ei luulisi enää kenenkään kulkevan,

kävi tarkistamassa,ettei kenenkään tarvitsisi yksinäisyyteen tukehtua,

siellä missä ei ketään ole.

Olen kyllä kuullut että, vanhakin puu voi puhjeta kukkaan

sopivissa olosuhteissa.

Lämmön läheisyydessä.