Intiaanien vanha sanonta on mokkasiineista ja toisen elämän ymmärtämisestä kyllä erittäin osuva,paitsi jos ei omaa empatiaa ja eläytymiskykyä.

Tokihan tavarat ja välineet voivat kertoa meille monenlaista juttua,riippuen juuri siitä kyvystä lukea niitä.

En luule olevani mikään mestari tulkitsija noissakaan asioissa,mutta tiedän ja tunnen herkkyden niiden asioiden tiimoilta.

Joskus muistan opiskeluajoilta kun opettajamme kertoi sympatiasta ja empatiasta ja...empatiapossuista.Empatiapossulla hän tarkoitti henkilöä joka katsoo olevansa oikeutettu saamaan kaiken hoivan,hoidon,myötätunnon,ruuan,rahat ja kaiken mahdollisen itselleen,empatian lisäksi,jotenkin noin se meni.Eikä katso aiheelliseksi edes kiittää.

Joskus asiat voivat mennä pahastikin ristiin ja rastiin,toinen on väärin kohdeltu ja toinen on ylpeyteensä saanut kolauksen,heikommassa asemassa oleva jos yrittää oikeutta asialleen hakea häviää satavarmasti ylpeän ja kovan edessä,vieressä ja takanakin ja monen vuoden kuluttuakin....Ihmettelin joskus,miksi ylpeys saa porskuttaa ja lempeys saa aina perustella oikeuttaan oikeaan.En enää ihmettele mitään.

Sitten on vaan yksinkertaisesti materialistisia ,kovia ja ylpeitä luonteita,jotka eivät ole oppineet lukemaan muuta kuin menestyksen ja rahan hajun.Tiedän,on välillä joka kategoriaa,mutta kunhan kärjistin.

Ehkä ne on niitä eri tasoja,millä elämme matkallamme täältä ikuisuuteen.Siskoni ilmaisi asian tuossa joskus näin:Eikö olekin ihanaa kun olemme tutustuneet enkeleihin :) Hän varmaankin tarkoitti juuri sitä pehmeyttä ja luovuutta mikä sai sijaa lisää elämässämme.

Näin tänään,tämän näin.