sukkisfriikki 001.JPGcopyright Cathkinspa

Olen huomannut Kissani,(vanha leikattu kolli) taipumuksen villaneuleita kohtaan,harvemmin kaupasta ostetun,vaikka nekin kyllä huomionsa saavat,mutta käsin kudottu saa Kissani tunteet esille erikoisen lämpimästi.Ja värit jotka ovat lähellä omaa turkin väriä,paitsi joskus joku muukin,vaikka sanotaan että kissat eivät värejä muka näkisi.

Kuvassa oleva sukkapari on villaa,ei omat kutomani tällä kertaa,mutta rakkauden oikein näki tipahtavan ylhäältä käsin Kissani päähän sukan kohdatesaan,päästä se valui sydämen kohdalle ja sitten Kissani jo nuoli villasukkaa ja lopulta painoi poskensa sitä vasten.Toivoi varmaan sen heräävän eloon läheisyyden tuntiessaan.Näin se tekee joillekin villasille,eikä taipumus ole vähenemään iän kasvaessa.Nuo kerimäellä kudotetut villasukat olivat ensimmäinen joka taikoi sydämen tunteet Kissalleni teoksi asti.

Kenties se tuntee samanlaista luomisen tuskaa ja autuutta kuten laulussa jossa kerrotaan Lasilinnusta,kohdatessaan sopivan oloisen villasen.Haluaa varmaan herättää sen henkiin,onneksi ei ole siinä vielä onnistunut,kotini näyttäisi yhtä kummalliselta kuin Ihmemaa,jos siellä vielä haahuilisi villasukia ympäriinsä.

Näinköhän se " rakkausensisilmäykselläkin" toimii joskus,villasukkamaisesti ?

No, en ole voinut testata olisiko teho samanlainen enää,koska sukat jatkoivat matkaa,minä en :)

Kerran kudoin kuopukselle kaulaliinaa niin ohuesta langasta ja patenttineuleella,joka muutenkin vie enemmän aikaa,joululahja pakettiin oli tarkoitus sen ehtiä ja ehtikin,kun sain neuvoteltua sen pari kertaa takaisin Kissaltani,mitä lie Kissa kaulaliinan tekeleelle supatellut ja lupaillut,mutta lopulta neule pääsi alkuperäisen suunnitelman mukaan lahjapakettiin.

Jokaisella sukallakin voi olla siis oma tarinansa Näin kutojan perspektiivistä ajatellen.