Laitan tähän pienen saatteen muutamalle aiemmin kirjoittamalleni runolle,jotka laitan tänne,kaikkien tapahtumien summana,mieli vaan joskus menee ihan märehtimisen puolelle,itku haluaa että sitä ei hillota sisällä,vaan se haluaa illan pimeydessäkin tulla esiin,ainakin tähden valon siihen heijastaa,kyyneleeseen,jos sen saakin päiväaikaan piilossa pidettyä,vaivoin.Tätä voisi kutsua kevät alakuloksi tällä kertaa,mutta M runojen aikana on joskus ollut paljon syvemmissä vesissä...Kun elämän koura alkoi murjoa joskus,vaikka se ei juurikaan ulospäin näkynyt,kyllä sisäpuolta siivottiin rajusti.

MISSÄ ELÄMÄ LUURAA

Oli aika elämässäni,kuljin kuin laput silmilläni.

Lähdin aamuisin töihin,tein työni huolellisesti,

palatakseni illalla tyhjään kotiin,jossa kukaan ei minua odottanut.

Minun oli kylmä,eikä villasukat auttaneet lämpöä sydämeeni tuomaan.

En tuntenut mielihyvää edes hyvin tehdystä työstä,

minun elämäni oli pysähtynyt vaiheeseen.

 

UUDET TIET

Ajatellaanpa vaikka näin,suunnitellaan ja toivotaan

kaikki menis oikein päin.

Mutta jos tielle tuleekin enää pieni töyssy ja mutka,

tie romahtaa ja rotkoon katoaa.

Jos kuolema ei korjaa romahduksen myötä,

uusia polkuja kehittää mieli,se on aivojen työtä.

Ei se haittaa vaikka tie on nyt matalalla,

onhan puuhaa ja eloa myös mullan alla.

Jokainen omiaan katsoo ja itsekseen tuumaa,

tämä on niin tärkeää,se järjenkin huumaa.

Mutta...jos pienikin virhe,hiekanjyvänen rattaisiin osuu

väärään aikaan,loppuu hätäily,liike lakkaa

vain hengitys hitaasti kulkee,odottaen uutta alkua.

-------------------------------

 

HIIPIVÄ KYLMYYS

Herääminen tuntui takkuiselta,

aamukahvia juodessani katselin ulos ikkunasta

ja totesin auringosta lämpimän hehkun kadonneen.

Minun ja sinisen taivaan väliin oli tullut kummallinen suodatin,

kylmyys, liikkumaton,kuin vedellä ennen jäätymispistettä.

Näin kaiken,mutta en jaksanut iloita siitä,

sydän tuntui äärettömän raskaalta,

siinä ensi kosketus muutaman vuoden alakuloon,

jonka keskellä kuitenkin iti toivo löytää elämänilo takaisin.

-----------------------------------

 

AIVOPESTY

Sain kiireellisen lähetteen kallonkuitistajalle,

koska en hahmottanut kuka olen,identiteettini oli riistetty,

vahva mies oli muokannut suomalaisen identiteettini ,

jynssännyt sen hauraaksi,kuin nahkaa olisi parkinnut,

kovin ottein.Rakkauden nimeen,tottakai.

Se rakkaus kuivetti juureni,en saanut maasta ravintoa,

olin rääkätty ja janoinen suunnattoman yksinäinen,elämäniloni oli sumentunut

olin kaiken keskellä yksin ja se kaikki satutti sydäntäni.

Sain kallonkutistajalta neuvon:

vaihda tarpeentullen kadun toiselle puolelle,

ettei sielun vangitsijasi sinua pääsisi silmiin katsomaan.

Silmät ovat sielun peili.

------------------------------------

 

KUOPPA

Elämän tiellä voi pudota kuoppaan,

se voi olla ihmissuhteen loppumisen ja monesta asiasta liian nopeasti luopumisen kuoppa.

Sieltä ylösnousu vaatii suurta sopeutumista,

työstämistä,asioiden suoraa kohtaamista,pettymistä,

ja alati uusiutuvaa toivoa.

Kynnet katkenneina,polvet multaisina

silmät saavat totutella uudelleen auringon valoon.

 

---------------------------

PINTAVEDET

Rannalla vesi on lämmintä

ja pintavesissä on helppo uida.

Jos otteesi pääsee herpaantumaan todellisuuteen

pääsi painuu pinnan alle,vajoat.

Loppuu keveys ja alkaa taistelu pintaan pääsystä.

Ahdistus on kuin happea huutavat keuhkot.

Pulpahdat pintaan lopulta kuin ongenkorkki,

vedät ensin rajusti henkeä,

annat hengityksen tasaantua,

rauhoitut.

--------------------

 

 ERO

Kulta,miksi et jaksanut odottaa,

lasten syntymän jälkeen olin kuin perhosen toukka,

etkö nähnyt että alan kuoriutua perhoseksi,

olisit saanut nähdä kuinka kuoriuduttuani

oikaisen siipeni auringon valossa,

annan niiden kuivua ja lähden lentoon.

Olisit voinut lentää kanssani,

siitä tunnen mielipahaa,

kun et jaksanut odottaa.

--------------------------

 

PORTAAT

Olin niin kauan käyskennellyt metsän hämäryydessä,

vaistomaisesti kulkien kohti rantaa

Varottamatta ulappa aukeaa edessäni,

venho rantapajuun sidottuna,kuin minua vartavasten odottaen.

Siinä se laineilla keinahtelee,kevyttä matkaa lupailee ulapan yli.

Varovasti mutta päättäväisesti astun paattiin,irroitan köyden

ja tajuan että itsehän se on soudettava.

Soudanpa siis tasaisesti,varjoinen metsä pikkuhiljaa jää horisonttiin.

Rantaudun,en sido venhoa rantapuuhun kiinni,koska en aio palata.

Ranta on vihreä,jyrkkäkin,

nousen verkalleen rinnettä ylös,

mitä kauemmas metsästä tulen,mitä ylemmäs kuljen,

sitä kauniimmalta näyttävät maisemat,

valossa kylpevät.

Eikä elämän ahtaus purista enää rinta-alassa.

________________________

 

KOTI,mutta ei koti

Monen monta vuotta en enää tuntenut kotiani

tunsin vain yksinäisyyttä yksiössäni.

Seinät ympärilläni eivät lämmittäneet sydäntäni.

Tie sinne ei ollut kotipolku,se oli eräs väylä asfaltissa.

Suljetuin silmin sängylläni,yön lähestyessä,

uskalsin varovasti hiipiä unelmaani katsomaan.

Kotia jonka sydän on lämmin,

johon rakkauden täyttämin sydämin voi astella kotipolkua pitkin,

tuntien vahvasti :Nyt olen kotona.

----------------------------

LUUTA

Viileä katseesi porautui,katsoi ikäänkuin lävitseni

Ja minä nostin ylpeästi pääni haluten kuvitella olevani voittaja.

Yksinäisyydessäni toistelin sanojasi,luullen tulavanikin hulluksi.

Sinua ei mikään heilauta,jos toinen ei taltu,

uhkaat kuolemalla,ikäänkuin olisit nostanut itsesi Jumalaksi.

Jotenkin säälittävääkin,mutta aikaa ei ole hukattavaksi.

On vain tämä hetki ja itse olen vastuussa mitä sen jälkeen seuraa.

Mieluiten siis siivoan reviirini ja sen ympärillä olevan aidan ulkopuolisen tilankin.

Kovalla kädellä luutaa heilautan,

ja kun sanot vielä perääni:hullu,

niin minä näytänkin miten hulusti sinun käy kun luutaani oikein heilautan.

--------------------------

 

TOISENLAINEN TIE TÄHTIIN

Elämässä opitaan paljon kantapään kautta.

Tie tähtiin mielletään ensisijaisesti kuuluisaksi tulemista,

taiteellisessa mielessä vielä.

Kun on oikein karismaattinen ja tai muuten vaan kaunis,voi aueta tie tähtiin

Marylin aukaisi tien kauneudellaan,

Elvis taas karismaattisuudellaan ja lantion heilutuksella,laulutaidon lisäksi.

Sananmukaisesti tähteyden kautta tähtiin.

Ei heidän muottinsa kestänyt tähteyden paineita,

matkapuvun saumat repesivät

tähtimuotit halkesivat

ja sielun tähtipölyt pääsivät vapauteen,oikeisiin tähtiin.