silhuettu 003.JPGc Cathkinspa

Tämä asia on hyvä jakaa eteenpäin.Edellinen postaukseni oli itkunsekaista suhvertamista ja jatkui vielä seuraavanakin aamuna,huokailin ja itkin,mietin ja pyörin.

Ensimmäisen kerran tajusin vasta oikeasti,niin minusta siinä hetkessä tuntui,kuinka sairas tyttäreni oli,ennen kuolemaansa,vaikka hän oli vahvan oloinen ja halusi kaikkien elävän ympärillään normaalisti,no eihän siinä olisi auttanut yleisetkään itkijänaisten konsertit.

Mutta nyt ajattelin kaikenlaista uudella tavalla:onko kaikki anteeksi annettu,rakkaus,kantaako se ja ennenkaikkea,missä sielusi on?

Sitten täytyy kyllä nyt sanoa,että veijarityttäreni kyllä puuttui asioiden kulkuun näin uskon,otti toisesta eli rinnakkais ulottuvuudesta selkeästi kontaktia,jokainen uskoo niin kuin hyväksi näkee.

Niinpä muistin taas hänen persoonansa,jota sairaus ei ollut riiponut,vaikkakin sairaudenkin keskellä urhea oli.

Muistin kun näin vanhan viestin,neljän vuoden takaa:Hyvää äitienpäivää rakas mama....kyllä padot aukenivat,

Muistin niin elävästi hänen pikku hössötyksensä ja jopa kuinka kakkua nautitaan oikeaoppisesti,niin että siitä nautitaan,kuin pieni kissa nuoleskellen pikkulusikan päässä olevaa pikkupikku palaa,niin se menee.

Aivan kuin tuulahdus taivaasta,kaikki verhot pois vetäen ja vielä vahvistaen:Rakastan sinua,kaikki on anteeksi annettu ja saatu,täällä on hyvä olla....Nyt taas muistan ,että tässhän me kaikki,vain ulottuvuus on meillä rajallinen,ei heillä enää niin.

Lasteni kauttahan minäkin äiteyden olen saanut.

Onnellista äitienpäivää...meille kaikille äideille ja äidinmielisille Suurella Sydämellä.