silhuettu 002.JPGc Cathkinspa

Ikävä on sellainen  matkakaveri,

ei sitä tarvitse pyytää seuraan,

harmaan varjon lailla se kulkee mukana,

pyytämättä istuu seuraan,kesken hyvän kahvihetkeni,

tunkee siihen viereen ja alkaa elämän sipulia kuorimaan,

hitaasti ,kerros kerrokselta.

Vielä yritän nauttia kahvistani

vaikka vedet jo valuvat silmistä

ja hengitys alkaa haukkomaan,

lähemmäksi harmaa kaveri sipuli kerroksiaan purkaa,

hyvä ettei tunge suoraan silmiin

mutisten samalla ,muistatko tämän:

"äiti,minun oli ihan pakko soittaa,kun sattui näin...."

pulputinpulputin puheen pulputusta..

ja muistanhan minä,siitä tuntuu olevan ikuisuus,kun sain viimeisen puhelun.

Vetäytyyhän se harmaa kaveri sitten taas  varjoihinsa,kun sille sopii,

menisit jo piiloosi,tuleehan sentään äitienpäiväkin.

 

Esikoiseni kuolemasta tulee pian 2 v aikaa,hän oli erityinen kissanristiäisten tunnustelija,saatikka sitten isompien juhlien .

Voi kuinka kaipaankaan.....