Eilinen päivä oli aurinkoinen ja tuulinen ja eilen lopultakin sain kyydin,autokyydin Hietsun uurnalehtoon.

Ei sillä että olisin laiskistunut,vaan selkä on edelleen leikkauksen jälkeen välillä yhteistyö kelvoton.

Mutta,mutta  Muurikello niminen kukkanen sai sinne kiven viereen maan syliin alkaa juuriaan asettelemaan,muutamat muutkin kukkaset ja kynttilät jätin lyhtyihin siltä varalta,kun tulee pimeää ja sitten siellä näkee paremmin.

Minulle jostain syystä on noussut esikoiseni älyttömän hyvä tilannekomiikka ja huumorintaju yleensä mieleen.

Ja se tuo hyvän mielen,hän oli chillailija ,kuopus sanoo himmailevansa,minä en ole keksinyt sopivaa sanaa omille touhuilleni,mutta joskus esikoinen käytti sanaa haamuilla,kun ei oikein tiedä tai tekee montaa juttua,mutta haamuilu on lempeää puuhaa kuitenkin.Taitavat muuten sielläkin puolen pitää jotain harrasterinkiä:hilpeät haamuilijat kenties.

Kyllä tuli kuitenkin hyvä mieli,hautapaikka oli siisti,kun menimme sinne,ei mitään talvikrääsää ja muuta roskaa siisti ja asiallinen.

Valkoinen kipsienkeli siinä nojaili ja valkoinen Raijan tuoma kipsiruusu,jonka hän jo uurnanlaskussa sinne toi,nyt jo kauniisti patinoituneena.

Esikoiseni loppujen lopuksi kantoi sairautensa yksin,hän ei halunnut kertoa paljoakaan tuntemuksistaan ja kivuista,joita molempia varmasti oli,hän oli niin urhea,ei halunnut pelästyttää ketään ja luulen että kun lopulta itse tajusi asian lopullisuuden pelästyi paniikkiin saakka,kaikki tuli liian nopeasti ,hän sanoi,hän olisi toivonut että asioita olisi voinut järjestellä enemmän,paremmin,kuten hänellä oli luonteenomaista.Ja minusta oli sydäntäsärkevän suloista,kuinka hän mainitsi erään ystävänsä kyynelet silmissä,niin rakas tämä ystävä hänelle oli.

Mutt,a koska lopulta oli taivuttava sen tosiasian edessä,aikaa on vähän,vaikka hän sanoikin lääkärille:luulin että olisi vuosi vielä,koska hän oli ymmärtänyt ,että jos lääkäri kyseli heidän kesäsuunnitelmia,niin aikaa on myös yli kesän....

Tähän täytyy tyytyä,hän jätti vahvat energia jäljet,hän ei puhunut puhelimessa kesken aamiaisen enää viimeisenä puolena vuotena,hän eli hetkessä ja nautti siitä.

Jos on valaistumisen eri tasoja,kuten varmasti onkin,hän oli aikalailla paljon valaistunut...rakkaudella niin muistaen,pieniä viestejä havaittavissa tuolta puolen,kuten ystäväni mainitsi:On tainnut Katsu käydä takakuistilla terveiset tuomassa,pikkipikku höyhen sieltä on löytynyt jo kolme kertaa...ollaanpa tarkkoja...