kukkia prismalla 026.JPGc Cathkinspa

Tänään on niin hyvä päivä alkaa viikkoa,ihan maanantaista alkaen.

Äitienpäivä vietettynä 10352890_10153280352510489_8514566454245001751_n.jpgValkovuokko kimppusen kera,ihana kuopukseni..aiemmin viikolla jo poikani oli erityis leivonnaiset ,erityisestä pikkupuodista ostanut ja hyvän tumman kaffen kanssa ne nautittiin,erityisesti.Koska seuraavana äitienpäivänä...enpä kerro vielä...mutta en melkein millään malttaisi olla kertomatta,mutta kerron myöhemmin .

Tuo kuva, tuo pyrähdyskuva tekstin alussa,kertoo itsessään jo paljon tunnelmasta mikä valtasi usein sydänalaa,kun olin kansikuvan mukaisissa maisemissa kuljeskelemassa vielä viime kesänä.Heräsin ,söin ja lähdin kävelyille...

Kävelin ,kun sää salli,istahdin milloin millekin puistonpenkille ja purin sydäntäni,tein surutyötäni.

Nyt minulla on tunne sydänalassa,että olen siirtynyt eteen päin prosessissani jo niin ison harppauksen,että minun ei tarvitse enää lähteä kiertämään ja kävellen ja kirjoittamaan,sydän pakahtuen..

Luonto toki toi paljon lohtua siihen kysymys ja huutomerkiksi ja pilkuksi,mutta ei pisteeksi muodostuneeseen tilaan mielessäni ja sydämessäni.Huutomerkki ja kysymysmerkki koko ajan pinnalla,mutta pilkku toi omaa jatkumoa kysymykseen ja huutomerkki tahtoi sanoa,en hyväksy...en,en,en

Onhan se kaikki pakkokin hyväksyä tässä elämässä,mitä ei voi kertakaikkiaan muuttaa.Ja täytyykin hyväksyä,että voi kunnioittaa edesmenneen pyyntöä siitä,että jatkakaa elämää..nauttikaa elämästä...vaikkakin myös meidän ,jotka jäimme ikävöimään,täytyy olla oikeus prosessoida tätä hetkellistä eroa,hetkellistä siksi että...siellähän me kaikki kerran sitten kohdataan.Nyt voin jo sanoa edesmennyt tässä,mutta ajatuksissani en käytä sitä muotoa,edelleen hän on Katariina minulle ja aina onkin.

Minusta oli kauheaa,kerron sivupyrähdyksenä tämän,kun menimme hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä: minä, hänen miehensä ja poikani hautaustoimistoon asioimaan ja asiakaspalvelijalla oli oranssit helmet,ei siinä mitään,se oli esikoisen lempparivärejä,mutta hän sanoi:Mikä onkaan vainajan nimi,kaupanteko tyssäsi sillä kertaa siihen,koska sanoin hänelle,ripitin itkunsekaisesti,ettei hän saa sanoa vainaja ,vaan sanokoon nimeltä,etunimeltä ja piste.(halusin vaihtaa hautaustoimistoa melkein).

Näin,tälläinen tarina tällä kertaa...laittelenkin seuraaviin kirjoituksiin tekemiäni kuvia taas,nyt ne ovat hieman vaikeammin ja hitaammin toteutettuja,mutta jokainen yksityiskohta on tarkalleen mietittynä,sitten kun olen niistä päällimmäisen kirjoittanut,menen ne myymään jonnekin torin reunaan,siinä samalla voi hyvin ammentaa uutta kirjoitus materiaalia silmillään ja jopa kertoa katsojalle kuvan stoorin ....