Jos kaikella tapahtuneella onkin tarkoituksensa,

pitää tasapainoa yllä.

Joku kokee tasapainon jota mikään ei heilauta,

on niin juurevasti paikoilleen kasvanut.

Toinen kokee kauhun tasapainon,

kun katastroofi on ympärillä ja sisimmässä

ja kuin ihmeen kautta siitä selviää hengissä,

silloin on aihetta hengittää,

rauhallisesti ja syvää.

Kollektiivinen tasapaino olisi niin toivottavaa,

silloin henkilökohtaisia nuoralla kävelyjä olisi ehkä vähemmän.

copyright Cathkinspa