001.JPGc Cathkinspa

Uni kuin labyrintti,yksin ollessani eksytti minut unessa uneeni,

pelkoja peitoksi heitteli,yksin minut pimeään komeroon sulki,

ovilautojen välistä näin sortuneet muurit,

tuhannen kappaleiksi lyötynä ja kerran vielä päälle sen.

Katseeni vaelsi kapeassa kujassa,

tajuntani tavoitti verenpunaisille siivilleen nousevat perhoset,

pelottavan voimakkaina

siipien sihinän täyttäessä ilman,pesistään nousivat hiljaisuudessa.

Hiljaa,niin suloisesti laulusi alkoi nousta takaa harmaan ja punaisen,

sitoen samalla hellästi haavoja,jotka olin saanut pelkoihin kompastelemalla,

häpeän harson peittäessä silmäni.

Keveän sävelen,höyhenen lailla kutittaessa kasvojani,

perhosten noustessa ylemmäs ja ylemmäs pimeydestä,

valo niiden siivet siivilöi harsomaiseen valkeuteen,

sulattaen lopulta pimeyden ja kahleet säteileväksi hopeaksi.