nuottiperhoset.jpgc cathkinspa

Maatessani siinä rannan tuntumassa,antaen auringon palvoa ihoani,

ihan hiljaa,poski nurmea vasten painettuna,

silmät kiinni,

silloin hiljaisuuden keskeltä,nousee pienen tuulen vireen kaltainen ilmavirtaus.

Sitten virtaukseen liittyy hitaaseen tahtiin ikäänkuin lepatusta,aivan outoa,

sitten fiuhinaa jonka myötä ääni alkaa jo olla pienen orkesterin aikaan saamaa.

Varovasti raotan silmiäni ja saan nähdä,kuinka perhoset ovat nousemassa kevätpesästään,

ahdashan se oli jo ja näköalaton,on siis aika  hakeutua ilmavirtausten mukaan.

Hiljaa,lähes hengitystä pidatelllen seuraan niiden kevyttä lentoa ja kuinka rohkeasti ne ottavatkaan

ilmaa siipiensä alle,antaen ilmavirtausten kantaa ne aivan uusille lehtometsille ja perhospelloille.

Siellä on hyvä asettua kesäpesään,nauttia kesästä ja hetkestä,keräten voimia,joka kantaa kesän yli.

Kohti tuntematonta tulevaisuutta,siitä huolta kantamatta.

Näin ,rakkaudella,saatan ystäväni uusiin seikkailuihin - koska,elämä on suuri seikkailu.