19.6.2013 001.JPGc Cathkinspa

Minua puhutteli suunnattomasto kohdata ihminen jonka olen aina tuntenut,mutta elämän silkkihansikkaat olivat hänenkin kohdallaan vaihdettu karheisiin työrukkasiin.

Kohtaaminen

Hän lähestyi hitaasti,

katseensakin oli hakeva,

kuin etsien kohtaa jossa tuttu ja turvallinen kohtaisivat.

Varovainen katseensa lopulta osuu silmiini,

hetkessä hän on valmis pakenemaan aran peuran lailla

tai halaamaan,koska aistii voivansa luottaa edelleen.

Katseessaan loisti ilo kohtaamisesta,

samalla anteeksi pyytävä nöyryys,

tällainen minusta tuli,kun en enää jaksanut taistella,

maailman myrskytuulet repivät siipeni tyngiksi.

Unelmien rakennustarpeet poltettiin pimeiden kujien nuotioilla.

Ohikiitävän hetken kumpikin muisti sydämessään puuteripilven keveät unelmat,

unelmat jotka koskaan eivät saaneet toteutua.

Ilman sanojakin tiedämme,rakkaus kantaa,

vaikka emme voi toinen toistamme auttaa.

Yksin on tie käytävä loppuun saakka.