24v 005.JPGc Cathkinspa

Joskus,minusta tuntuu että iäisyys sitten,

herätessäni jo en mieltäni malttanut,

unen sikkuraisin silmin kirmasin siivilleni,

Paratiisilinnun lailla,sirkutellen,viskutellen,

nauttien elämän keveydestä.

Mikä oli se myrsky,mikä raekuuro joka taivaani pimensi,

ei mustaksi vallan vienyt kuin hetkeksi,ja harmaan antoi tilalle,

harmaassa ei edes varjo taitu maahan.

Jos en siipiäni saisikaan takaisin,en nuoruuttani haikaile.

Jos saisin ilon pisaran silmäkulmaani,

jos aito ilo ilman varjon häivää uskaltaisi asettua asumaan .

Ilon pisara jos toinenkin,saisi täyttää mieleni.

Paljon on kiitosta,hiukkanen pelkoa,

uskoa tulevaan jos puhaltaisit,

jos sittenkin tuhkan alta kipinä löytyisi,

pieni hehku tulta tuulesta ottaisi

avaisi tiukkaan lukitut luukut,

antaa elämän näyttää ulottuvuuksiaan.

Asettuisit puiston penkille viereeni,

katsoen yhdessä eteen päin.