Niinkuin pienikin hiekanjyvänen,pudotessaan veteen,aiheuttaen veden pintaan koko ajan suurenevat renkaat,

antaen näin vedelle mahdollisuuden koskettaa sellaisenkin rantakiven pintaa,joka ei muuten ole joka päivä kosketeltavissa.

Kulkea kohti ja koskettaa,

veden kosketus kuin sileä sively,

saaden aikaa myöten rosoisellekin pinnalle silkkisen hohteen.

Ei voimalla ,vaan hiljaisella toistuvalla kosketuksella,

kohtaamisella joka on veden läsnäoloa kiven pinnalla käväisten,hioen aikojen saatossa pinnan sileäksi.

Tyynen veden pinnan katselu rauhoittaa rauhattoman mielen.

Myrskyisen meren pintaa katsellessa siihen voi upottaa huolet ja murheet,meren vietäviksi.

Ilonkin kertoa välkettä vedelle antamaan.

Meri antaa ja meri ottaa,

äiti maa meren kainalossa,sille rannat luoden.

Kaksi niin erilIaista ja ja kaksi niin yhdessä,rajana vain taivas.

copyright Cathkinspa