Autan ystävääni raivaamaan vanhaa kertynyttä tavaraa pois,eihän minun nin selkää potevana tarvitse muuta kuin sanoa :pois,pois,pois.

Mutta se vaatii herkkyyttä,täytyy salamannopeasti ehtiä miettiä,mitä kyseinen tavara hänelle merkitsee,tuoko se hyviä  vai mitä muistoja...tämä on tarkkaa puuhaa.

Syvälisyydessään suurempaa ,kuin mitä äkkiä katsottuna voisi arvatakaan.

Sitten pestään seinät ja maalataan ne hohtavan ihaniksi,siis sillä tavalla kuten elämässä kaikki olisi hyvä pohjustaa,pestään vanha pois,sitten siihen vasta voi uutta laittaa.Ei  ajan saatossa kertynyttä pölyä kannata uudella maalilla  peittää.

Kaik pois puhtaaks alta ja sitten voi luoda uutta,näin se menee,hitaamman kautta.

Samahan koskee ihmissuhteita,vanhat kiintymykset päivitetään jos on tarvis  ja uusia ei tilalle oteta kuin olosuhteiden pakosta .