Olen luullut että ,Suomessa valtion virastot ja laitokset ovat kansalaisten palveluun tarkoitettuja.Ja ovatkin,mutta joskus tuntuu siltä että,työntekijät niissä täytyisi kouluttaa uudelleen asiakaspalvelua varten,puhumattakaan siitä että,koko laitosten järjestelmät täytyisi päivittää,sieltäkin suuret säästöt varmasti näin tiukkana aikana löytyisi.

Tunteeni ovat heränneet Kelan ja työvoimatoimiston tiimoilta.

Eivät ne sattumoisin ja itsestään heränneet,vaan luin jutun syöpäsairaasta nuoresta miehestä ja hänen taiteilustaan byrokratian viidakossa.

Eihän se näin saanut mennä,me jotka olemme veromme maksaneet,saamme nöyristellä silloin kaksinkerroin kun apua tarvitsemme,vaikka vain hetkellisesti,jaksaaksemme jatkaa eteen päin.

Kun ihminen sairastuu syöpään se koskee koko hänen lähipiiriään ,sukulaiset ja ystävät ja kaupan kassakin sen kokee.Ei silloin tarvitse tietenkään hoitavan tahon psyykata koko ihmis laumaa,kunhan sairastunut saisi tarvitsemansa hoidon ja tuen ja ilman maksua,koska on jupisematta veronsakin maksanut.

En ole sitä mieltä että sairauksia eri arvoitettaisiin,vaan olen sitä mieltä että harvapa on vapaaehtoisesti sairautensa valinnut,edes siinä asiassa kuuluisi byrokratiassa olla neutraali mutta asiantunteva,ammatillinen ja osaava  palvelu,eikä kaikki saisi kaatua sairastavan niskaan ja vielä jonkun pykälän toimimattomuuskin siihen päälle,naks.

Tottakai tyttäreni sairastuessa syöpään hänkin sai kokea sen loppuvaiheissa,kun tuli aika siirtyä jostain kertymä työsuhde sidonnaisista päivärahoista johionkin toiseen muotoon,hän oli saanut sytostaatti hoitoja kai melkein vuoden kahden viikon välein ja siinä vaiheessa sitten Kela tarvitsi virallisesti tiedon että tytär on käynyt ilmottautumassa työttömäksi työhakijaksi,jatkaakseen sairaspäivärhan maksua jossain toisessa muodossa.En todellakaan ole asiantuntija sen suhteen.

Mutta siinä pienessä välissä nämä kaksi laitosta ehtivät juoksutta häntä ,saada hänet itkemään väsymyksestä ja soittamaan äidille:

"Äiti,minä en jaksa ymmärtää miten näin voidaan tehdä? " Hän  siis kävi kahden viikon välein sytostaatti hoidoissa,elimme koko perhe kahden viikon sykleissä,odottaen parantumisen ihmettä,vaikka sairaus vain tiukensi otettaan ja suurensi jalanjäliään laboratorio tuloksia tulkitessa.Siinä välissä kun Kelan sääntöjen mukaan tyttäreni täytyi ilmottautua työttömäksi työhakijaksi ja palata Kelaan täyttämään uusi hakemus,siinä välissä hän sai tuntea työvoimatoimiston taholta sen,kuinka nämä kaksi byrokraattista laitosta eivät voi lähetätää sähköisesti toisilleen mitään ilmoitusta.Kun tyttäreni meni toisen kerran sen jälkeen työvoimatoimistoon pyytämään todistetta siitä että on työtön työnhakija,koska Kela hänet jo yhdesti oli sinne laittanut ja nyt toisen kerran jälkeenkin Työvoimatoimiston virkailijalla oli otsaa sanoa että heillä ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa mitään Kelalle.

Hemmetti tyttäreni oli näyttänyt paperinsa.Sairastan syöpää,en kykene töihin,hoidot ovat kesken."..meillä ei ole velvollisuutta".Jumankauta,sanon minä.

Meillä jotka maksamme verorahoilla byrokraattisten laitosten työntekijöiden palkatkin,meillä ei saisi olla velvollisuutta ottaa vastaan nöyryyttävää käytöstä,meidän ei pitäisi saada tuntea,kun haemme jotain sosiaalista etuutta että,me olisimme suuria huijareita,ei,ei.

Kumman siinä olisi sitten pitänyt joustaa,Kela toimi ohjeen mukaan,tarvitsi sen päätöksen,joka tyttäreni täytyi lopulta hakea itse,koska ei muu auttanut.Jos työvoimatoimisto olisi joustanut,eikä juoksuttanut,olisi sieltä virkailija voinut lähettää tiedon sähköisesti,eikä olisi tarvinnut mainita ettei heillä ole mitään velvollisuutta...tarkemmin ajatellen heillä olisi velvollisuuksia,joku kohta siellä mätti,mutta se vaatisi varmaan koko järjestelmän uudelleen organisoinnin saada selville mikä siellä mätti.

Ymmärrän hyvin sen nuoren syöpäsairaan miehen tuntemuksia,kun hän kokee että häntä ei tueta yhteiskuntaan takaisin pyrkivänä tuottavana yksilönä,vaan kivenä byrokraatin kengässä.