015.jpg

Olihan kiva matka Savosta Helsinkiin,olin herännyt jo 5.30 ehtiäkseni ensimmäiseen bussiin joka lähti sunnuntai aamuna liikenteeseen.

Ajattelin sen olevan niin varhain melkein tyhjä,koska olisin saanut silloin kuorsata kissani kanssa rauhassa,kuskin hoidellessa matkan taittumisen

Mutta Kattia kanssa,se oli ainakin 70 % täynnä ja viereeni majoittui lapsiperhe,äiti ja 4 lasta,koska vessa oli siinä lähellä jouduttaen matkan taittumista hyvin kun siellä alvariinsa hyppäsi,hyvästi mun matkaunet.

Mutta toisaalta olihan siinä elämän makua,tuli mieleeni ne ajat kun lasteni kanssa reissasin poihjoisista savoon.

Esikoinen ja poikani olivat kyllä sillai kiitettäviä matkatekijöitä,että eivät alkaneet matkalla riitelemään.Ah,haikeutta,oli se kyllä ihanaa aikaa olla pienten lasten äiti.

Tuokin kyseinen matkakumppani matkusti Irlantiin saakka ja ennen Keravan levikettä oli ainakin sata kertaa jo kysytty:"Koska me ollaan perillä?"..

Mise veteli kopassaa sikeitä koko matkan ja niin  viitisen tuntia hurahti loppujen lopuksi mukavissa merkeissä.

Kiitos kanssamatkustajille ja matkahuollolle hyvästä matkameiningistä

Misen reissu sinänsä meni hyvin ,koska sai pyydystettyä elämänsä ensimmäisen hiiren siellä ja ikää on jo kohta kahdeksan vuotta,loikoili siellä myös laiskan letkeä sisilisko aurinkoa ottamassa,mutta jostain syystä se ei kissaani kiinmostanut.

Hyvä vaihtaa välillä maisemaa,moikata vanhat sukulaiset,syötiin sekä torilla että torin reunamilla,siskon pihassa oli kaikelaiset herukat kypsiä ,mutta omenat olivat pilaantuneet jostain pihlajanmarja madoista.

Sittenkin kaikenkaikkiaan he saavat nauttia siellä hyvistä metsämarja ja sieni sadoistakin.

Näin me reissun teimme:...kissani ja minä :) ....