WP_20140601_014.jpgc Cathkinspa

En minä elä ihan pää pilvissä,kävelen ainakin maankamaralla tukevasti.

Että se voi ollakin puistonpenkki yksinäinen joskus.

Mutta joskus on mukavaa,ei vain mukavaa jopa suorastaan tosi mukavaa,kun sattuu jotain täsmäkivaa.

Olen toki odotellut pieniä arkipäivän ihmeitä tapahtuvaksi,kai niitä onkin ,vaikka sellaisia että on katto pään päällä tai ruokaa jääkaapissa,jos katsoo vaikka pakolaisleirin asukkaan kannalta.

Mutta,sellaisia joka tuntuu mukavalta ihmeeltä,niitä ei ole alvariinsa,vaan nytpä oli.

Kävelin mäkeä alas ja ajattelin kuinka sitä onkaan loppupeleissä yksin,työelämä taakse jääneenä,lapset aikuisena,tavallaan elämän työnsä tehneenä.Eihän siinä muuta kuin sopeutusta sitten,sopeutua ajatukseen että,ei tarvitse rääkkäytyä 14 :sta ilta kotikäynnillä,ehtiäkseen antaa kotihoidossa pakolliset lääkkeet ennen klo 21.Ei sinänsä paha juttu,lepäillä sen aikaa.

Mutta,kun on pitänyt ihmisläheisestä työstään jää siihen työtyhjiö,ei sellainen etteikö olisi mitään tekemistä,voihan sitä tehdä muuta,mutta työtyhjiö on se josta ei juokse sitten palkkaakaan,vai olisiko yhdistetty työ- palkkatyhjiö.Tehdä työtä käsillään ja sydämellään,unohtamatta että ajatuskin juoksee mukana,pitäen kuitenkin sen tietyn rajan ammatillisuuden nimissä,eivät tule liian läheisiksi murheineen.Ihmiset,asiakkaat,hoidettavat,potilaat,miksi heitä nykyään kutsutaankin.

No mutta,alkuperäisen ajatuksen mukainen enkelijuttu sattui tuossa ihan vaan bussipysäkillä,sattumien summana.

Ensin odotin yhtä bussia,sitten jatkoin metrolla ja koska kaupat menivätkin klo 18 kiinni,jouduinkin uudestaan siihen bussipysäkille odottelemaan ja sunnuntaisin bussit kulkevat harvakseltaan,siinä hän istui,reppuineen ja kävelysauvoineen,ensin ajattelin kehtaako sitä kysyä mitään edes/en aikonut kysyä: "oletteko kenties enkeli" :) ,ei vaan kysyin jos hän tietäisi pysäkin missä minun on jäätävä pois,koska menin paikkaan joka oli ennestään tuntematon minulle.

Hän tiesi paikan ja neuvoi sen ja jopa pienen lenkin käveli ohjatakseen minut oikeaan osoitteeseen.Siinä kävellessä virisi keskustelu,jonka tuloksena ymmärsin että joskus Taivaan Isä on huumori tuulella,laittaa enkelinsä selkään repun ,laittaa kävelysauvat käsiin ja käskee maastoutua bussipysäkille,ihan siksi kun mä olin myöhästellyt ja eksynyt.Kertoakseen että kaikilla askelilla on tarkoituksensa,vaikkei sitä todellakaan aina ymmärrä.Hyvällä mielellä olin,täsmä huolenpidosta.

 

001.JPG