Sattuneista syistä olen kohdannut muutamia ihmisiä joiden sen hetkinen tilanne ei ole aivan tavanomainen.Tavanomaisuudella tarkoitan elämän olosuhteita liittyen terveyteen tai muuten normeihin joita pidetään tavanomaisina.

Yksinäisyys,ihminen voi kokea yksinäisyyttä yksin tai yhteisössä.

Jos ihminen on saanut kohdalleen sairauden joka hänet jollakin tapaa eristää normaalista ,normaaleista arkiaskareista tai muusta uraantuneesta toiminnasta jää helposti paitsioon.

Jos joku nyt väittäisikin olevansa eri mieltä,toki niin voi tehdä,mutta jos elää suojatussa lintukodossa johon ei mikään pääse hämmentämään sitä,niin se on harhaluulo.

Sairaus ei kysy onko soveliasta astua sekoittamaan jonkun elämä.

Tuttavat jotka ovat saaneet jostain kumman syystä pysyä terveinä(terveyshän ei ole ansaittuua),he vaikka yrittäisivätkin pintaa raapaista ohi kulkiessaan,useimmat eivät kuitenkaan pysähdy vierelle ja kulje kappaleen matkaa mukana.Onhan vanha Intiaani sanontakin :Kulje toverin saappaissa 2 viikkoa,sitten vasta voit sanoa ymmärtäväsi häntä jotenkin.

Todellisuudessa terve ihminen tuputtaa kaikkea sitä ,mikä on ollut silloin joskus,ajatellen kenties sen tekevän hyvää.Ei se niin ole,ei toveri osaa pysähtyä.

Keskustelin erään henkilön kanssa jonka elämässä oli käynyt suuri mullistus,mullistus joka vei sille rajalle,jossa seisoessaan ei tiedä millainen tulevaisuus odottaa liikuntakyvyn tai minkään muunkaan suhteen.

Kyllä minua riipaisi sydämestä kun hän kertoili,ensinnäkin liikuntakyky on hyvin henkilökohtainen asia,jos iinä tapahtuu muutoksia,se rajoittuu tai estyy,ensimmäisenä se kokijan itsensä maailmaan vaikuttaa.Kynnys korottuu kohdata ihmisiä.Kynnys joka olisi helpompaa ylittää toisen apua käyttäen.

Mietin tuossa yhteydessä omaa terveyttäni ja ajattelin parin,kohta kolmen vuoden takaista episodia joka meinasi viedä liikuntakykyni.Silloin oli kuopukseni,ihanainen hoitajainen,tosi tomera kuntouttajani,eihän minullä jäänyt aikaa jäädä käpertymään sängyn pohjalle.

Hän hymyili valoisasti silmät kirkkaina,hymyili suorastaan minut liikkeelle.Hänen kirkas katseensa ja hymynsä minut paransi,hänen uskonsa elämään oli varmasti suuri tekijä parantumisessani.

Kun kohtaa tuollaisen jälkeen ihmisiä jotka kääntävät katseensa pois nähdessään sinut sairaana,se on lähes edesvastuutonta,en nyt itseäni tässä ajattele ,ajattelen niitä joilla ei ole ihania lapsia joiden kanssa on lämpimät välit.

Kuntouttava työote on jokapäiväinen muotisana,myötäelävä läsnäolo,kuunteleminen ja kohtaaminen,ennen kaikkea kohtaaminen sairastuneen näkökulmasta.Siellä kaiken takana ja sisällä on kenties hieman muuttunut olosuhteiden pakosta,elämänarvot ovat voineet muuttua paljonkin ja paremmaksikin entiseen verrattuna.

Päivän uusi trendi voisi olla kuntouttava kohtaamisote.

Onhan meitä joka junaan,mutta kuinka kohdata,siinäpä haastetta ja jos joku ei halua tulla kohdatuksi,memmä sitten hänen ehdoillaan.

Valita hyvistä asioista niitä hyviä jotka rakentavat hyvää tätä päivää ja huomista.