3.JPG

 

Muistanpa taas vanhoja asioita.

Aina, jos menee vaikka lääkäriin tms paikkaan ,täytyy täyttää paperi jo suurin piirtein eteisessä,jossa on esitiedot,jonka pohjalta lääkäri osaa tehdä päätelmiä ja näin ollen molemmat ovat tyytyväisempiä.

Mutta asia josta nyt kirjoitan koskee hautaustoimistoa.Miksi sielläkin ei ensin täytetä esitieto lomaketta jonka pohjalta virkailija mahdollisimman neutraalissa asussaan osaisi hienotunteisesti toimia.

Tämä onkin minun henkilökohtainen kokemukseni asiasta.

Ensimmäiset hautajaiset joiden järjestelyssä olin mukana ,olivat isäni hautajaiset.Menin äidin kanssa hautaustoimistoon,äitini oli surussaan kuin pieni lintu kylmässä,nyt ymärrän että hän kävi samalla läpi heidän yhteisiä vuosiaan,muistoa niin hyvässä kuin pahassakin,kaikkea,ne kulkevat kuin hitaasti kelautuva filminauha.

Hautaustoimisto rahastaa kuolemalla,ei ole hautaustoimistoa joka järjestäisi työntekijän tavallisella kuukausipalkalla hautajaisia,ei,siitä kuten monesta muustakin on tehty bisnes,toisen leipä on toisen kuolema,paljon enemmänkin arkkujen hintoja katsellessani,se voi olla heidän hyvinvointinsa.

Siinä on kuollut pari veljeäkin välillä,heidän hautajaisiaan järjestelin vain hieman sivusta,mutta voin sanoa että,kenenkään ei pitäisi saada rahastaa toisen kuolemalla.

Eriarvoisuus tulee esille ikävä kyllä,kun rajan taakse siirtynyt on ollut vähävarainen,sanoi hautaustoimiston henkilö:"Meillä on kaupungin kanssa sopimus ja vähävaraiset saavat tietyn arkun tiettyyn hintaan" ja palvelu loppui suurenpiirtein siihen.

Toinen joka on henkilökohtaisempi on tietenkin tytäreni kuoleman yhteydessä kokemani asia.

Tottakai me menimme hautaustoimistoon,poikani,hänen miehensä ja minä.Tytär kuoli eilen ja me menimme niinkuin tänään.Ajatukset kappaleina ,epäusko ja täysi pöllästynyt olo,sellainen epätodellinen olo,poismeno oli kirkkaimpana verkkokalvoilla,kuitenkaan sitä täysin ymmärtämättä.Siinä vaiheessa olisi suotavaa toimia asiakkaan ehdoilla,koska asiakkaat eivät tule vapaaehtoisesti, harrastuksen vuoksi hautaustoimistoon.Uskon että jos päätetään hankkia tammiarkku ,kohtelu on hyöleämpää,koska se on heidän leipätyönsä,mutta me jotka haluamme hautauksen yksinkertaisissa puitteissa,sellaiset kun juuri ajasta ikuisuuteen henkilö olisi halunnut,ei prameita,vaan tavallisen pienieleiset.

Sanotaanhan että henkilökohtaisessa uskossa oleva pappikin puhuu suoraan sydämestään,leipäpappi taas työnsä puolesta,asenteen kalseus voi tulla esille.

En olisi halunnut kuulla eri arkkujen palamis ominaisuuksia,koska oli tuhkauksesta kyse.En olisi halunnut siinä pysähtyä miettimään kuinka tuli tarttuu kankaaseen..en.

Jos siellä olisi ollut se esitieto lomake,johon olisi voinut kirjoittaa tyttäreni nimen ,syntymä ja kuolinajan ja olisin toivonut että häntä olisi vielä voinut kutsua etunimeltä,koska juurihan hän vasta oli erkaantunut matkavaatteestaan täällä maan päällä,hän oli täysin läsnä vielä.Virkailija häkeltyi kun sanoin että haluan häntä kutsuttavan nimeltä,vaikka kutsuimme häntä nimeltä,tiesimmehän me että hän on kuollut,ei sitä tarvitse toistaa loputtomiin,ainakaan hautaustoimistossa,kuolleiden viimeistä juhlaahan siellä järjestetään, jäähyväis juhlaa.

En olisi halunnut kohdata työntekijää kiireisenä ,oranssit helmet kaulassa,olisin odottanut, että jos hänelä ei ole aikaa,olisi sanonut sen heti,laittaisivat sen esitieto lomakkeen ,jossa olisi kohta järjestelyistä myös,siltä pohjalta jäisi monen mieli loukkaantumatta,prosessi erosta on vasta alussa,sielut ja sydämet ovat kipeät.Jos sellaiset asiat saisi ensin laittaa siihen paperille,niin helmien värinkin saisi sitten toivoa pois menneen lempivärin mukaan edes.Tässä tapauksessa Luoja oli huumorintajuinen,tyttäreni  yksi vahva lempiväri oli oranssi.

Emme halunneet prameita kukkalaitteita,emme siis olleet kukkakaupallekaan mikään iso rahanlähde,halusimme 5 0  punaista isoa ruusua maljakkoon,josta ystävät ja läheiset saivat poimia ja asettaa arkulle kukan.

Ei ole mukava tunne jos ei tuota mielihyvää tilauksineen."Olipa hyvät kaupat ja isot tilaukset"puitteiden luojille.

Minulla on oikeus kukkaseen,jonka ostan yksitellen,minulla on oltava oikeus toimia sen mukaan mikä minulle sopii,tuntematta syyllisyyttä jos en toimi hautaustoimistojen ja kukkakauppojen odotusten mukaan,minun  järjestämäni hautajaiset saavat olla meidän näköiset,joissa ei mitata rahalla ja näyttävillä kukkalaitoksilla rakkauden määrää.

Sydämet pakahtuvat rakkaudesta ja ikävästä eri raameissa.Hitaasti opetellen kuinka ikävään herää ensin joka päivä ja sitten oppia ottamaan se vastaan harvemmin,prosessi on lopunikäinen ja toivo jonkinlaisesta kohtaamisesta oman ajan tullen on olemassa.

Hämmästys elämän kestävyydestä ja tarkoituksesta jäävät meille,saamme toki kohdata iloakin uuden syntymästä.Asettua siihen paikkaan ja olla vaan.

Kohtaamisten käsikirja tulisi olla jo koulussa aineena.