Siellä minun synnyinseudulla oli kehoitus olla kompastumatta lillukanvarsiin.Tarkoitti kai matalalla olevia ohuita varsia,ellei sitten välttämättä halua kompastella pikku juttuihin.

Se on niin suhteellista kaikki tyynni.

Minä lähdin viemään tänään postiin kutomiani juttuja,mutta posti peijooni oli kiinni,eihän se hätä ollutkaan taas postin villasukan näköinen ,jopa suureni sekä Alepan posti automaatin ja R-kioskin matkahuollona sekasikiöksi.Mikkään muoto ei lähtenyt rulamaan.

Tulin sukkineni kotio ja optimistisena ihmisenä tajusin,ettei ollut suurempaa haittaa vaikka vielä mukanani ovat,kukaan ei kuole janoon tai nälkään tai palellu.

Isompi huoli oli eilen Palestinalaisilla dokumentissa jossa kerrottiin ja kuvattiin heidän veden saantiaan.Vettä sai kerran päivässä tunnin ajan laskea isoon vesitynnyriinsä jos,JOS,sattui olemaan paineet kohdillaan,siinä ei sattunut.Vettä tuli lirahdellen ja tyssäsi sitten kokonaan,nyt oli siinä kuvausten aikana siedettävä sää,helisemässä ovat vasta helteillä,sanoi haastateltava nainen.

Mikä yhteinen tekijä näillä asioilla tänään,hommat ei toimineet vaikka olisi pitänyt.