002.JPGc Cathkinspa

Tapasin tuossa ihmisen joka kertoi muistin menevän menojaan.Siitä sitten virisi ajatuksen poikasta.

Oli aika jolloin olit alituiseen mielessäni,saatoin käydä vaivattomasti läpi kerta toisensa jälkeen kaikkea yhdessä kokemaamme,olimme eläneet elämän makuista elämä ja luoneet yhteisiä muistoja.

Nyt enää hapuillen voin päästä muistelu paalulle,jalka ikäänkuin lipeää kiveltä sinne kurkotellessani....on niin jäykkä selkäkin,ei pidä kiipeämisestä enää.

On niin vaikeaa,kun ei ymmärrä mitä tapahtuu....

- On olemassa näkemys sellaisesta muiston muodosta ,kuin energeettinen muistitaulu.

Siihenhän ne muistot pläjähtävät kuin magneettiin konsanaan,nämä nanonano pläjäykset,joihin sitten voi muisti reseptoreilla kurkotella,niinkuin etanan tuntosarvet kurkoittavat ja ilmaa tunnustelevat, tuoden kokemuksen muiston ajatukseen.

Sitten tulee vähän kerrassaan päiviä,ensin harvoin ja siitä enemmän ja enemmän,vanhemmiten yleensä,alkaa muistireseptori kalkkeutua ja jäykistyä,ei enää notkeasti kurkoita muistoja hiplaamaan.

Vaikka länsimainen lääketiede tuo ulottuville lääkkeitä,ei niitä muistireseptoreita niin vain ulkopuolelta notkeiksi enää voidella,lopulta nekin jähmettyvät kuin muistomerkeiksi,

kauniita ja hauraita kuin tunturin jäkälä.