Joskus pitää päätä pinnalla , eikä pinnan alla ,se vie kaikki  näkyvät voimavarat,eikä jää voimaa enää jakaa toisen taakkaa.Silloin kun väsyy kaikkeen turhaksi kokemaansa.

Ymmärrän hyvin itseäni ja kyllä pyrin ymmärtämääm muitakin jaksamisen rajoissa,rakastan itseäni niinkuin muutkin itseään rakastavat,siispä pyrin siihen että niin on päiväni kuin on voimani.Pyrin ymmärtämään miksi toimin, niinkuin toimin.Pyrin siihen että: Annan muiden toimia tavallaan,saattaahan ollakin että olemme karman pyörteiköissä täysin eri viivoilla.

Hyvä on keskittyä siihen hyvään mitä on itsellä ja ympäristöllä,pyrkiä tietoisesti pois negatiivisesta ajattelumallista,olla tarjoamatta mitään toiselle jos ei ole hyvää tarjottavaa.

Täytyy sanoa että kun n.s. "siunauksia" on menetyksissäkin,niin olen kokenut suurta iloa henkimaailman  huumorintajusta  sen jälkeen  ja varsinkin viime aikoina,esikoiseni siirryttyä taivaallisille kalkkiviivoille.Jopa niin että hän on huumorintajuisesti lähettänyt sellaista reikiä,että ei moista olekaan vielä ollut.Minä satuin olemaan niin väsynyt ja niin surullinen,kaipasin suunnattomasti keskusteluja hänen kanssaan,silloin kun hän oli terve hän oli todella erikoinen maailmankatsomukseltaan,ymmärtäväinen ja ammentavainen ja alati kehittyvä,tottakai sairaus asetti hänetkin laittamaan rajat jaksamiselle ja toiselle tuen antamisessa.illalla siis sängyssä itkaisin,huokasin,asettelin tyynyäni hyvin ja sanoin.Voi Rakas Katariina kuinka sinua kaipaankaan,sinä siellä kaiken energian keskellä,kosketa minua jos voit,auta minua jaksamaan.

Enhän minä tiedä oliko se oikeasti reikiä,mutta ajattelin näin,koska otsa schakra oli avainasemassa ja näin sen hoidon väreinä ja voimana tunsin,

Miksipä ei?Jos Reikihoitajat voivat vajavaisina, matkalla kolhiintuneina astioina lähettää kaukoreikiä tässä maailmanajassa,niin jo pois mennyt ,joka kirkkaudessa  ja ajattomuudessa ja painottomuudessa jatkaa oloaan,kuinka voikaan suuremmalla kauhalla ammentaa hoitojen suhteen.Energiat siellä leikkiä lyövät.

Näin minä koin .

Mutta maailmanajan ollessa näinkin rauhaton,on hyvä keskittyä nimenomaan siihen hyvään ja tavalliseen elämässä,nyt kun avun ja huolen tarvitsijoita on pilvin pimein.Levätä ja antaa sydämen ja mielen rauhoittua,laittaa kauniit tuikkuset ikkunalaudalle tunnelmaa tuomaan,luontohan on itsessään tunnelman luomiseksi maalannut ruska siveltimellään maisemat.

Kirkas, kuulas ilma meren yllä,rannoilla oranssin ja punaisen kaikki sävyt.Keltaisen hehkuessa puissa kuin aurinko olisi jättänyt kahmalollisen säteitään,heittänyt kaaressa ja siinä ne ovat ...puissa.

Luonto itsessään antaa voimaa ja rauhoittaa,se mitä teemmekin tänään,jospa tekisimme sen avoimin mielin ja positiivissa ajatuksilla ,laskematta mitä siitä voi hyötyä,mielen rauha riittäköön.

Matkan varrella joutuu niin usein toistamaan asioita,ikäänkuin olisi laiskanläksyä,eikä vain meinaa oppia.Mutta elämä itsessään on niin suuri opettaja,tiet joille se vie,kun on sydän avoinna,niillä teillä opitaan ja sisäistetään laiskanläksyn merkitykset,yksi kerrallaan.

Anteeksianto...pitkämielisyys...ei omaa etsien vaan toisen parasta ajatellen.Sallien kuitenkin itselleen tilaisuuden hengittää rauhallisesti ja syvään,silmät suljettuina,antaen koko maailman olla omissa oloissaan.Käpertyä hiljaisuuteen ja antaa anteeksi itselleen ensimmäisten joukossa.