Olen päässyt juuri hyvin alkuun Sielun sopimus kirjan luvussa,sen verran siitä ymmärränkin että,vastoinkäymisetkin voi muuttaa voitoksi oikealla asenteella,valinnoilla luomme tulevaisuutta johon voimme vaikuttaa.Tuhon kautta voi kasvaa täysin uutta.Nimenomaan tuo vanhan tuhoutuminen puhuttelee erityisesti.Sanana tuho voi olla huono kaikuinen,mutta käytännössä ei välttämättä olekaan huono.

Elämänkokemusta kasvattavat vaiheet varastoituvat oppina toivon mukaan.

Tuho on tarpeellista kun ajatellaan vaikkapa nyt tällaisen jokapäiväisen asian kuin kasken polttoa.

Tuli joka polttaa vanhan kasvillisuuden ,muuttaen sen maata ravitsevaksi tuhkaksi ja näin ollen uusi kasvusto joka tulee ,kasvaa entistä elinvoimaisempana.

Minkalaisia sielunsopimus kumppaneita kohtaammekaan matkan varrella,mikään ei olisi sattumaa,vaan meidän tulisi lopettaa harhailu,elää täysipainoista elämää ja tunnistaa kohtaamisen syy,ainakin jälkikäteen jos se on ollut opiksi.

Joskus se voi olla meille tarjottu mahdollisuus elää tasapainoista elämää,jota emme kuitenkaan näe ,emmekä osaa tarttua tilaisuuteen,jäämme ikäänkuin junnaamaan paikoilleen,ilman edistystä,emme osaa vaalia sitä hyvää mikä meillä on joten palaamme vanhaan ja jo kuluneeseen malliin elämässä,siinä turhautuen.

Siksi kai sanotaan että:vierivä kivi ei sammaloidu.

Silloin tulee,kun olemme avoimia,muutoksen aikaan saavia voimia,jotka sysäävät opintiellä eteenpäin.

Lepäämisen aikana voi kuunnella vuoristopurojen solinaa,aistia hyvät energiat ja ladata niillä akkuunsa.