Alunperin kun laitoin Blogilleni pitkän harkinnan tuloksena nimen Polvestapoikki,johtui valinta siitä että,olen kokenut kaikenlaisia luuloja,kuinka isien vanhat teot kostetaan kolmanteen ja neljänteen polveen,olen tämän saanut kuullakin.Mutta eihän se näin ole,sellaiset luulot olen nyt aikonut tämän elämäni aikana repiä juurineen,niinkuin rikkaruoho,vaikka yrittäisikin uuden asian myöden nostaa päätään,eikun nappaisu ja jorpakkoon,moiset luulot.

Elämämme on kuin puhdas kirja,kun synnymme.Siihen sitten elämä alkaa kirjoittaa omaa ainutlaatuista kertomustaan.

Katkeruus ja kauna on sellainen lannoite juuri joka ruokkii huonoa energiaa ja mustia ajatuksia.

Toki voin olla eri mieltä ja kun olen oikeassa,pysyn eri mieltä,mutta itse valitsen jäänkö siihen vai lähdenkö.Jos on nähnyt jo valmiiksi jonkun asian olevan epäonnistunut,en kokeile enkelinsiipiäni sen yli kolmatta kertaa.Ei ole tarkoitettukaan sitten niin.Opetukseksi vain matkan varrella.

Viittaan Sielun Sopimus kirjaan,kuinka helppoa sitä on lukea,kaikki aivan kuin uppoaa sydämeen pohdittavaksi.Kiitos Carolyn Myss:lle kirjasta.

Asioilla on tapana järjestyä,ne järjestyvät kun annamme niille mahdollisuuden järjestyä,ne järjestyvät joustavasti vain siihen suuntaan mikä on niille oikea ja luontainen,jos jotain muuta yritämme,ne takkuavat ja takkuavat.

Koska me luomme oman tulevaisuutemme,tehkäämme siitä mahdollisimman hyvä,ellei sitten halua muuta.

Minä haluan kevyet energiat ja luoda kauniita muistoja,joita voi jakaa lapsen lapsillekin.

Olen saanut kokea kuinka suloista on pidellä vauvelia sylissä,kuinka säteilevät hänen silmänsä ovat ja hymy niin sydämestä nouseva.