Marraskuu on alkanut,luonto asettuu horrokseen,herätäkseen keväällä uuteen eloon.Marras on sanana ja vanhalta merkitykseltään kuolemaan viittaava.

Eilenhän oli Pyhäinpäivä jolloin poisnukkuneille sytytetään kynttilöitä sankoin joukoin.

Minä kävin Hietaniemen hautausmaalla viemässä esikoisen haudalle kynttilät,jo matkalla kun odotin ratikkaa kohtasin kanssamatkustajan,joka tiedusteli että,"meneekö tämä ratikka hautausmaalle".Samalla hän ehti kertoa menevänsä miehensä haudalle,mies oli kuollut 8 v sitten ja alkuun hän oli käynyt joka päivä haudalla,nyt kertoi jo harvemmin käyvänsä.Minä poistuin ratikasta häntä aikaisemmin ja toivottelimme toisillemme hyvät päivän jatkot.

Minä olen tehnyt elämän työni enimmäkseen senioreiden parissa,muutamaa akuutti sairaalan työvuotta lukunnottamatta.Silloin jo opin kuinka tärkeää oli valmistatua juhlapyhien haudalla käyntiin,kuka meni sukulaisen kanssa kuka taas hyvkuntoisena yksin.Mutta asiasta puhuttiin etukäteen ja hieman vielä jälkikäteenkin.

Yleensä rouvat / lesket olivat ne jotka laittoivat valmiiksi ainakin viikkoa aiemmin vaatteetkin ,jotka päälleen pukevat ja kengät ,joita muulloin harvoin käyttivät.Kengät varsinkin ovat jääneet mieleeni,kiiltävät juhlallisemmat talvikengät.

Eilen sitten minullakin oli mustat saappaat,mustat housut ja musta takki,mutta kaulaliinani väritys erosi muista.Siellä sytyttelimme kynttilät,ohitimme toisiamme hautausmaan käytävällä,luoden kunnioittavan ,ymmärtävän katseen  toisillemme.

Pois tullessa edelläni kulki reilusti minua iäkkäämpi rouva,hänellä oli mustat hyvin plankatut nahkanilkkurit.Popliinitakki oli kiedottu vyöllä kiinni ja hameenhelmana näkyi mustaa.Niin huolellisesti,niin rauhallisesti,ties kuinka monennen kerran jo hänellä,matka Pyhäinpivänä haudalle,harras läsnäolo siellä,vilkaisu vielä lähtiessä,että kaikki on hyvin.Ja hidas kävely sitten kotia kohti.

Hautausmaa kylpi kynttilänvalojen lepatuksessa,kaunista mutta hiljaista.

Minä vielä tässä vaiheessa ja iässä en osaa sitä hartautta niin hyvin askeleihini sovittaa,mutta yhtä lailla kiitoksen mieleni huokaa ylöspäin jälleennäkemisen toivossa,sekä haikeus mielen täyttää.

Olen liitetty mustakenkäisiin naisiin,jotka hiljaa haudalla käyvät kynttilöitä viemässä.

Kotiin palattuani kudoin sukan valmiiksi.