index.jpg

Siinä se oli,koko elämäni mittainen haaveeni kariutui,elämä vilahti sieluni silmillä kuuluisan filminauhan tavoin ohitse,samalla kun järkyttävä uutinen konkretisoitui alhaiseksi murha iskuksi.

Silloin jo, kun aloin haaveilla tulevaisuudesta ,mitä se isona on,jo silloin liitin Pariisin romanttisena rakkauden täyttymyksenä toteutettavien asioiden listalle.

Usein olen katsellut kuvaa esikoisestani miehensä kera Eiffeltorni takanaan,hänkin sai kokea rakkaan kanssa käynnin sinne.

Mutta niinkuin matkan varrella josku unelmat rapistuvat ja jo toteutetut unelmatkin pirstoutuvat,niin kävi nyt oman pienen maailmani mittakaavassa.Ulkoinen uhka vei unelmani.

Odotuksenihan oli että,mies joka rakastuu minuun ja minä tietenkin häneen,mutta hän vanhanaikaisena sankarina haluaa viedä minut johonkin puuterin tuoksuiseen hotelliin ,josta voin pitsiverhojen välistä katsella terassille,jonne on katettu metalliselle koukeroin koristellulle pöydälle aamukahvit.Unohtamatta kukkakimppua maljakossa.

Ei modernia vaan utuisen kaunista ja keveää.

Nyt on ilmiselvää se että en enää lähde Pariisiin,en sinne ajoissa mennyt,en ole siellä nyt ja en tulevaisuudessakaan.Kauneuden ja onnellisen elämän kadehtijat ovat sen rikkoneet.Pöllypollat ovat tunteettomuudessaan raiskanneet kauniin unelmani siinä sivussa kun riistivät,raastoivat ja tappoivat.Ahdistusta ja itkua jäi heidän jälkeensä.

Jättäen pelon ja epäluulon ilmapiirin jälkeensä,koska fanaattisuus kemikaalien kera on tappanut jo heidät kertaalleen,näin he haluavat kylvää tuhoa edelleen ympäristöönsä.

Vaikka minun elämäni mittakaavat ovat pienet,verrattuna tämän päivän toimintaan yleismaailmallisesti,katson oikeudekseni sanoa kuitenkin,ei saa kaikkea rikkoa,ei.

Kuinka paljon tämä maailma tarvitseekaan valoa ja rukousta,ettemme tule hukkumaan pahuuteen.

Alkuaikaisten tietojen mukaan hyvä kyllä tulee voittamaan pahan.Se on faktaa.