Ei laulua,etteikö se jotakin kuulijaa koskettaisi,ei runoa,josta joku ei saisi tuntea:näin minäkin olen tuntenut.Tunteet,tunnemaailma niin yksilöllinen ja niin samanlainen.Kaikki elävät jossain vaiheessa ikiaikaisia tunteita läpi.

Vaikka kuinka meidän elämämme ovat ainutkertaisia,niin tarinat yleisluonteisesti eivät ole.Yksilöllisyys omana persoonana tulee esiin,mutta niin on samanlaiset käyttäytymismallit ajasta toiseen,sanotaanhan muodinkin toistavan itseään tasaisin väliajoin,niinhän historiakin tekee ja luonto,kerta toisensa perään herää saman kaavan mukaan,mennäkseen taas lepotilaan.

Mitä uutta on siis auringon alla yleisesti ottaen?Eipä mitään.

Yksilötasolla,kukaan koskaan ei ole ollut niin kaunis ja karismaattinen kuin Hän.Yksilötasolla,kukaan ei varmasti ole koskaan riutunut rakkaudesta kuin juuri kyseinen henkilö,kenelläkään ei ole ollut niin paljon perhosia vatsassa,kuin  Hänellä,kukaan ei koskaan ole tuntenut niin suurta surua kuin Hän.Nämä vain jotain mainitakseni tunteista.

Ne pienet, mutta tärkeät eroavaisuudet,kun pilkun kautta viilataan.Kyky tehdä oikeita valintoja,voimaa vastustaa väärää,voimaa olla ahnehtimatta ,voimaa pyrkiä hyvään.

Siinä tarkennuksista,valintojen tuloksena taas sama tunnemylly pyörii,valintojen laukaisemana.Jos ei omamme jonkun toisen valinnat sitten aikaansaavat reaktiot myös meissä.

Sama on kaiku askelten,samat on sanat laulujen.

Onneksemme elämä on kuitenkin jokaiselle ainutkertainen ja elettäväksi annettu.Jokainen saa löytää omat ahaa elämyksensä niissä mittakaavoissa,missä kukakin on.

Kukaan ei ole toistaan kummempi,samoista materiaaleista koottuja,sielu kuitenkin ainutertaisella matkallaan,viisaus ja hyvyys,niitä voimme tavoitella,että elämän myötä viisastuisimme ja hyvää tahtoisimme,niin itsellemme kuin kanssamatkaajillekin.

Elämä on.