Enkelit.jpgcopyrright by Cathkinspa

Eilen tapasin mielenkiintoisia elämänvaiheita tallanneen henkilön,meillä riitti juttua kolmen tunnin verran,täysin vaivattomasti.Joskus näin vaan on.

Yhdessä siinä totesimme sen että elämä on joskus rosoista,sairauden tai muun kompastelun vuoksi.Mutta rosoisuuden voi vuoksi myös kaunista kuin pintaneule,eläväisempää ja värisävyjen kyllästämää.

Me siis päädyimme keskustelemaan maalaamisesta,tai itseasiassa taideterapiasta,kirjoittamisesta ja neulomisestakin.

Taideterapia terapiana on niin hieno juttu,mutta kun se kumpuaa sisältä ilman terapeutin ohjausta,se se vasta hienolta tuntuva juttu onkin.

Otan tähän esimerkiksi vaikka Sinappi enkelin.

Kuinkas muutenkaan palaan aikaan 3-4 v sitten kun esikoiseni ilmoitti saavansa uutena sytostaattina jotain minkä minä onnistuin liittämään sinappikaasuun.Ei se ainakaan kaasuna ollut,mutta en enää oikein muista,kuulinko nimen väärin ja googlettamalla päädyin johonkin viiskyt luvulla käytettyyn aineeseen.

Minähän järkytyin hiljaa mielessäni siitä yhdistelmästä.Siihen aikaan kuitenkin tunsin pakottavaa tarvetta maalata,yleensä akryyleillä,mutta sitten liitin siihen  liidut ja niin syntyi Sinappi enkeli.Siirsin paperille sen mielestäni ja oli jotenkin helpompi olla.Maalaten sain monta tuskaista myötäelämisen tunnetta muotoiltua näkyväksi ja jotenkin sitten kun niitä katsoi ,olivat ne konkreettisempia ja pois näkymättömyydestä,oli helpompaa ,ei siis niin pelottavaa,kun ne olivat paperilla.

Sama kuin kirjoittamisen kanssa,asian,oli se sitten mikä tahansa,kun kirjoittaa ja lukee sen paperilta saa siihen siedettävää perspektiivisyyttä niin.

Ja nyt putoamme sitten puikoille.Neulomisessa väreillä ja kuvioinnilla ja neuleen tunnulla on suuri merkitys.Vaikka olenkin aloittelija näissä kaikissa,niin sydän on aidosti piirrettynä paperille,siihen on kirjoitettu valmistusohje runoissa ja toteutus on tapahtunut nyt viieaikoina puikoilla.