PellavaPerhosen%20Syd%C3%A4n%202016.jpgc cathkinspa

Äitienpäivä lähestyy,nyt olenkin jo isoäiti,ihan ensimmäistä kertaa tänä äitienpäivänä.Kiitos siitä elämälle.

Monenmoista muistoa mieleen kohoaa,on iloa ja haikeutta,on myös erityinen äitienpäivä muutaman vuoden takaa.

Rakas esikoiseni oli aloittanut sytot tammikuussa ja huhtikuussa hän sai syöpäpotilaalle tyypillisen keuhkokuumeen.Pari viikkoa kului,eikä minun oloani helpottanut hoitajan kokemuksella saatu tieto,ei,tieto lisäsi tuskaa ja antibiootteja ei meinannut löytyä tarpeeksi tuhtina ja täytyi vain odotella josko kuume taittuisi.Hän ei halunnut minua käymään sairaalassa,tokihan hän itsekin terveydenhoitajana ymmärsi tilanteen vakavuuden,kunnes sitten äitienpäivän aattona hän soitti ja sanoi."nyt saat äiti tulla huomenna käymään".

Olihan se rankka paikka nähdä hänet sairaalan sängyssä,ensimmäisen kerran varsinkin,sairaus oi kuihduttanut,mutta sieltä hän nousi kuitenkin vielä pariimme,taisteli sitkeästi sairautta vastaan ,luottaen että lääkärit sen parhaiten tietävät,mikä hoito käy ja mikä ei.

Tuosta tapahtumasta vuoden päästä hän oli taas sairaalassa,eli ei enää yhteisiä äitienpäiviä.Se oli meidän perheemme osa tässä elämässä.

Kaipaan häntä suunnattomasti,joka ikinen päivä tulee mieleen eri tapahtumia,soittoja:Äiti......

Olen suunnitellut kutoessa PellavaPerhosen Sydän sukat,teen ne itselleni äitienpäiväksi.Pellava on kauniin hauras,kuten muistotkin.

Orvokkeja lisäksi äidille ,mutta myös tässä tapauksessa sinisilmä orvokit haudalle.....