Puehelimen blingahdus ääni kertoo useimmiten kuopukseni lähettämästä "snäpistä ",on niin mukavaa ,hän osaa kertoa pikku kuvilla päivän menoista.Varpaat>menosuuntaan ja voin tulkita ,että nyt mennään :)

Kyllä hän tuo paljon iloa elämääni,mutta ei ole itsestäänseelvyys koskaan.

Hänenkin syntymäänsä liittyy todellinen tarina,että hän yleensä pääsi syntymään.

Perheemme oli muuttanut jo pois "pohjoisista" ja olin aloittanut perhepäivähoitajan oppisopimus koulutuksen,tarkoituksena olla kilpenä kotona pahaa maailmaa vastaan lapsilleni täällä hirmuisessa Helsingissä ja samalla tehdä työtä lasten kanssa,josta pidin todella paljon.Mutta,mutta on sillä ollut vielä syvempikin tarkoitus,sillä ajanjaksolla elämässämme.

Aloin odottaa "iltatäheäni",näin kutsutaan vanhemmalla iällä saatua lasta,mutta se on vanha sanonta,koska nykyään lapset tehdään siinä iässä.

No olinhan todettu raskaaksi ja iloitsin suuresti asiasta.Koulutukseeni kuului työskentelyä normaalisti kotonani ja teoria jakso lähellä asuvalla valmiilla hoitajalla.

Ikuisesti ,ajasta toiseenkin aikaan ,saan tuntea ihanaa kiitollisuutta ohjaajaani Kirstiä kohtaan.Kerran siinä ollessani siellä päivän hänen opissaan,hän sanoi oven avautuessa,kun tyttärensä ,silloin 12 v,tuli koulusta,Kirsti sanoi: "tässä näet kävelevän ihmeen" ja sitten katsoin kävelevää ihmettä.Nätti pitkä tukkainen ,vaalea tyttönenhän se siinä,ihan normaalin näköinen ,ei yhtään ihmeellisen näköinen.Mutta,tarina sitäkin ihmeellisempi,jonka äitinsä kertoi.

Hän kertoi jo silloisen ihmeensä alkuraskauden aikana alkaneen vuotaa runsaasti verta,peläten koko raskauden keskeytyvän niin sanottuun spontaaniin aborttiin,eli keskenmenoon.Naisten Klinikalla oli gynekologi tutkittuuaan todennut,"ei voi mitään,kaavintaan".Kirsti oli ponnekkaasti kieltäytynyt toimenpiteestä ja lähtenyt kotiin.Vuoto oli lakannut ja tuleva lapsi oli kaunis.

Tällä harjoittelujksolla oli niin suuri merkitys minun sen vuotiseen elämän käänteeseen,ettei voi kuin sanoa että jos Luojamme pyytää luottamaan häneen,niin voi sitä joskus luottaakin niin saa kokea arkipäivän ihmeitä.

Nimittäin minulle kävi kuin Kirstille konsanaan,olin harjoittelu paikkaani menossa,portaita laskeutuessani tunsin että "voieiapua,mä vuodan verta",siltä askelmalta tilasin taksin ja menin sairaalaan,siellä gynekologi tutki ultralla ja sanoi,"ei olemitään tehtävissä,kaavittan pois,koska en näe sydämen sykettä."

Minä muistin Kirstin kertomuksen ja kieltäydyin kaavinnasta,koska Pääsiäinen oli tulossa,lääkäri sanoi että palaa sitten pyhien jälkeen toimenpiteeseen.Kotiin päästäni soitin poliklinikalle ja pyysin lähettämän kotiin sairasloma todistuksen,koska koin taritsevani lepoa toipuakseni.Vuoto loppui,raskaus jatkui,jatkui koska kieltäydyin lääkärin ehdottamasta toimenpiteestä....ja ...ja...tässäkin tapauksessa lapsi on kaunis,minun kävelevä ihmeeni.Luojan suunnittelema ihme ei kompastunut lillukanvarsiin,vaan tomerasti tuli maailmaan.

Olen aika kiitollinen intuitiolleni ja entuille,joita joskus saan kokea.