Minullakin on tuttuja,ystäviä ja ohimennen moikattavia.

Mutta sitten on sellaisia ,joiden kanssa on niin saman sorttisella aaltopituudella,jossa tapaaminen ja mielikuvituksen lennättely korvaa ehdottomasti skumppa seitinohuet.

Siinä tavallaan " n.s. pipo tyhjenee "ja täyttyy uudestaan.Höpötellessä,tärkeiden kuulumisten lomassa.

Minulla on ollut aina taito kuunnella ja joskus siitä on ollut haittakin,kun ei osaa sanoa ; EI

Joskus on kokenut olevansa kuin likakaivo,kysytään;jaksatko kuunnella ja sitten kaadetan laidan täydeltä likavedet,kysymättä välillä:mitä sinulle kuuluu,poistutaan keventyneenä ja mä jään märehtimään,jotta hupsheijaa.

No,onneksi olen jo matkan varrella oppinut sen verran itsekkääksi,etten enää taivu moiseen.

Tai sitten "matkanvarsi" itsessään on minua muokannut.

Mutta edelleen on tärkeää jo oman mielenterveyden tasapainossa pysymisen kannnalta se että saa niitä pikku höpötyksiäkin höpötellä.Ei ilkeästi,mutta totuutta unohtamatta.sanotaan :Se parhaiten nauraa joka toiselle nauraa,ei toisen vahinko ketään iloiseksi tee,mutta jos toinen tekee iloiseksi viattomalla tavalla nin mikäs siinä.

En edelleenkään ole enkeli,tarkkanäköisempi kylläkin,joten erotan jo enkeliksi tekeytyvät.

Eihän meistä kukaan todellisuudessa ole maan päällä täydelllinen enkeli,eikös Taivaan isä luonut enkelit palveleviksi hengiksi,ei heidän egonsa häärää eikä määrää,paitsi Vanha Vihtahousu oli ainoa joka ylpistyi niin kovasti että...sai lopulta lisänimen ...Vanha Vihtahousu ja sehän ei ketään enkeliä kaunista ,sellainen nimi.

Minusta on todella ihana huomata sellaista ,kuinka monellakin matkanvarren vastoinkäymiset,vaikka ne siinä hetkessä eivät tunnu hyviltä,niin ne ,jos ei anna niiden katkeroittaa mieltä,tai jos katkeroittaakin ,niin antaa parantua itsensä siitä tunnetilasta pois,niin lopputuloksena on kaunista,en oikein osaa kuvata sitä,mutta katkeroitumaton elämänviisaus on kuin kaunis läpikuultava huntu,se ympäröi sanat joita lausut ja kuuntelijan on helpompi ymmärtää.

On todella rakentavaa ja sielua virvoittavaa saada levähtää elämänviisauden lähteen reunalla,vaikka tekisikin mieli heti siihen rakentaa oma pesänsä,niin malttaa mielensä,ottaa se vastaan mitä sinulle annetaan ja jatkaa matkaa.

Elämä on ihanan monivivahteista.

Tälläisia oivalluksia olin paperille laittanut 26.6 2015 c