Parveke on mitä ihanin kesäetu,jos sellaisen sattuu saamaan asunnon kylkiäisinä.

Edellinen suntoni oli pieni parvekkeeton yksiö,joten osaa arvostaa kyllä parveketta.On niin ihanaa istahtaa aurinkovarjon siimekseen siemailemaan kaffeja.

Kukkien istuttelu kukkalaatikoihin ja värien valinta,että ne näyttäisivät sattumanvaraisesti valituilta on tärkeää puuhaa.

Lisäksi pieni yrtitarha:Basiliga ,ja pari muuta,kissan herkkua on Persilja.

Jostain syystä mullan kuopsuttelu on hyvin hermolepoa.Lisäksi kukkien pelmahtaessa suureen kukka loistoonsa jonkin ajan kulutua istutuksesta on mitä mahtavin fiilis ja onnistumisen ilo.

Kerran kyllä kissa pudotti yhden laatikon ,hypätessään kaiteelle,mutta vahingot olivat vähäisiä.Kissa säikähti tapahtumaa enemmän kuin kukkaset.

Tämä aika vuodesta,kesäkuun alku,saa kertaamaan tarkalleen esikoiseni viimeisiä elon päiviä,kohta 3 vuotta sitten,silloin juuri tänä päivänä hän kävi viimeisen kerran luonani kahvilla,oli ihana ja herkkä kahvituokio,silloin juuri hän kysi:Mikä lintu minä olisin.Emmekä kukaan saattaneet arvata että muutaman päivän päästä häntä ei ole,ikäänkuin tuulen henkäys kävi hänen ylitsensä ja hän siirtyi taivaallisille kukkamaille.

Olen ajatellut tuota,kun joku sanoi että on helpompaa kun ehtii sairauden myötä totutella asiaan toisen mahdollisesta poismenosta.Ei se niin ole,koko sairausaika tuntuu yt epätodelliselta,eikä kukaan tiennyt päivien määrää.Luulen kyllä että se on läheisille aina yhtä paha kakku,kuolema.

Toisaalta tuolla luin että on päästy kokeilu asteelle ihmisiää,solumyrkystä,joka tehoaisi hänellä olleeseen laatuun.Näin pian,miksi ei silloin.

Muistoissani hän voi olla kesä olohuoneessa kanssani kahvilla,aina silloin tällöin.